-Naisparin arkea hedelmöityshoitojen kanssa-

perjantai 1. marraskuuta 2013

Olipas perjantai...

Täytynee myöntää, pitkästä aikaa helpottava, mutta raskas perjantai. Perjantaimme liikkui suurimmaksi osaksi muiden asioiden ja muiden ihmisuhdeongelmien ympärillä. Ensiksi haluan sanoa, ihanaa meillä on asiat hyvin, meillä ei kotona sodita mitä kummallisemmista asioista, töitä ei tuoda kotiin, kummallakin on terveys tallella, saamme elää elämää yhdessä ja olemme onnellisia !

Tapasimme piiiiiiiitkästä aikaa ystäväämme, josta ei sitten ole kuulunut mitään heidän talonoston jälkeen. Tätäkin ennen olimme yhteyksissä lähinnä vahingossa, erinäisten samojen kauppareissujen aikana vain vaihdoimme kuulumisia. Noh, monien sattumien kautta törmäsimme tänään kaupassa jälleen, kuitenkin vaihdoimme hieman erilaisia kuulumisia kuin aiemmin. Ystävän voinnista huolissani olleena, kutsuin hänet meille iltaa viettämään, ensi kertaa yli vuoteen (kiitosta vain hänen puolisonsa, joka ei ole niin mukavasta päästä, ja on estänyt häntä pitämästä yhteyttä moneen muuhunkin ystävään ja tukijoukkoon, harmi vain ystävämme ei tätä huomannut aiemmin) ! Kerrompa hieman taustaa ensin, ennen meidän iltaa. Tämä pariskunta tapasi baarissa, kaikki muut pienellä paikkakunnalla tunsivat/tiesivät kyseisen herran kukasta kukkaan- menetelmän hyvin, mutta ei ystävämme, joka muutti toiselta paikkakunnalta. Häntä varoiteltiin, kerrottiin millainen muiden paikkakuntalaisen silmissä tämä mies on, on ainakin ollut viimeiset vuodet. Hän ei kuunnellut, ei ottanut kuuleviin rakkaudesta sokeisiin korviinsa. Minä aina harmittelin puolisolleni miten suoraansanoen kuseen tuo mies vielä ystävän vie. Puoliso ei tiennyt kyseistä miestä niin hyvin kuin minä, ylä-aste aikoina silloinen kaveri sai tutaa tuon miehen julmuuksia. Joten valitettavasti jouduin taas uudelleen seuraamaan hänen sydämen särkemistä. He olivat noin vuoden asuneen koiriensa kanssa rivitalossa erittäin arvostetulla alueella, miehelle oli tärkeää rahatilanteesta huolimatta näyttää ystävilleen heillä olevan "rahaa". Ystävä kävi töissä, mies myös. Viime syksynä, vuosi sitten miehelle oli tarjottu vakituista työsuhdetta, silloisessa työpaikassa, hän kieltäytyi ottamasta paikkaa, ja otti loparit. Tällöin ystävämme sitten jäikin työttömäksi. Samoihin aikoihin tämä mies alkoi ehdottelemaan talon ostamista, olivathan he jo keväästä saakka toivoneet perheenlisäystä, sitä kuitenkaan saamatta. Minua jo tallöin ihmetytti heidän avoin puhe talonostamisesta ja lainan saannista, vaikka mies oli juuri kieltäytynyt ottamasta vakituista työtä vastaan ja ystävä tuolloin tyttömänä. No tästä ei metakkaa nostettu, ajateltiin kaikelle olevan vain järkevä selitys, mutta asia josta ei hiiskuta, varsinkaan meidän kaltaisille ihmisille. Pidimme yhteyttä, erittäin vaihtelevasti, välillä vain känniääliön kuskaamiseen sovimme miehen mielestä, muuten meihin ei otettu yhteyttä. Luovutettiin, annettiin olla, ajateltiin jotta meihin otetaan yhteyttä kun saavat elämänsä järjestykseen. No meni muutama kuukausi, oli tammikuu, puolison puhelin soi ja olimme juuri ostaneet uuden auton, kävimme näyttämässä, ja taas vaihdettiin pikakuulumiset. Sitten se alkoi, se asia jota pelkäsin kuulevani, ystävän olevan raskaana.... Ei kuitenkaan, onneksi, en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni lasta tämän miehen kanssa. Onneksi ystävä vain tokaisi, että ei mitään tapahdu. Huh. Keväällä yritimme pitää yhteyttä, ystävä oli vaihtelevasti töissä ja välillä taas työtön, ei siitä yhteydenpidosta mitään tullut kun ei koskaan tiennyt, koska on töissä, koska voi soittaa ja koska ei. Ei sitten mitään. Mies yritti estää ystävää tapaamasta jo pelkästään veljeäänkin... Tilanne vain paheni, eikä ystävä huomannutkaan kuinka kesäkuun loppupuolella olikin allekirjoittanut talonosto paperiin nimen, lainapaperiin ym. Kunnes vihdoin pääsivät muuttamaan, me ei päästy tupareihin, oli mummon juhlat. Jälkeempäin ajatellen, onneksi. Siellä olikin sitten sattunut ja tapahtunut kaikenlaista joista kuulimme vasta TÄNÄÄN. Tosiaan meni aikaa, meni aikaa ja tilanne siihen ettei pidetty mitään yhteyttä kukaan toisiimme. Kunnes tänään näimme.

Ystävä saapui kuuden aikaan meille, oli niiiiiin iloinen, rauhallinen ja helpottunut. HE ovat eronneet, ei ole enään heitä, saimme ystävämme takaisin !!!! IHANAA! Hän kertoi tyynesti, olemme eronneet, olen asunut jo muutaman kkden omassa asunnossa ja mies talossa jonka ostivat. Mies ei kuitenkaan millään ilveellä saa ostettua ystäväni osuutta talosta pois, pankki ei todella myönnä hänelle niin suurta lainaa. Mielestäni muutenkin 200 000€ on suuuuuuri raha, kun vain toinen on töissä.  Muutenkin vähän epäilimme miten, nyt sekin selvisi, miehellä oli edellisestä liitosta jäänyt hirmusumma rahaa, oli nyhtänyt edellisen vaimon kuiviin ja häipynyt, se kävi käsirahaksi, joten lopun lainasi pankki ja miehen  vanhemmat takaajiksi. Aika touhua vain sanon minä. Ystävämme siis joutuu nyt elämään hölmön päätöksensä kanssa elämää siihen saakka kunnes miehen vanhemmat maksavat hänet ulos. Meille jäi jotenkin keskustelusta olo, että mies olisi tahallaan huijannut ystävän ostamaan kanssaan talon, jotta vanhemmat maksaisivat hänen osuuden talosta pois ja hänelle jäisi ainoastaan oma osuus maksettavaksi. Joojoo, tiedetään kuulostaa hassulta, mutta jos tuntisitte kyseisen miehen, että epäilisi hetkeäkään selitykseni aitoutta :( Valitettavaa. Kuitenkin  loppu hyvin kaikki hyvin ! Ystävämme ei siis ehtinyt saamaan lasta tuon kyseisen kusettajan kanssa. Hän on niiiiiiin helpottunut että pääsi miehestä eroon, vaikkakin kaikki raha-asiat saavat kunnon stressin aikaiseksi. Lupasimme kuitenkin olla parhaalla mahdollisella tavalla tueksi, jos vain voimme. Rahaa emme voi tarjota, mutta yösijaa ja juttuseuraa sekä muutenkin tukea taas NORMAALIN elämän aloittamiseen.

Moneen junaan meitä vaan on, välillä en ymmärrä miten ihmeessä nämä ihmiset saavat toisia niin kovin helposti lankaan. Vaikka muut vierellä varoittavat niin sitten niistä varoituskolmioista vaan katkaistaan välit vai ? No, kyllä jokainen ihminen  ymmärtää, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisessa meissä asuu hölmö rakastaja, se vain pitää huomata ennenkuin on liian syvällä ja sitten on vaikea uida pinnalle.

Kuulimme myös kaikkea muutakin, niistä en nyt yön pikkutunneilla jaksa kirjoittaa :) Paljon kaikkea mieltä järisyttävää, helpottavaa, ihanaa ja järkyttävää..Päällimmäisenä mieleen jää tästä perjantaista ennen kaikkea ystävän "takaisin tulo" ja se että me kaikki olemme erilaisia, hyvällä tai huonolla tavalla <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti