-Naisparin arkea hedelmöityshoitojen kanssa-

perjantai 1. marraskuuta 2013

Olipas perjantai...

Täytynee myöntää, pitkästä aikaa helpottava, mutta raskas perjantai. Perjantaimme liikkui suurimmaksi osaksi muiden asioiden ja muiden ihmisuhdeongelmien ympärillä. Ensiksi haluan sanoa, ihanaa meillä on asiat hyvin, meillä ei kotona sodita mitä kummallisemmista asioista, töitä ei tuoda kotiin, kummallakin on terveys tallella, saamme elää elämää yhdessä ja olemme onnellisia !

Tapasimme piiiiiiiitkästä aikaa ystäväämme, josta ei sitten ole kuulunut mitään heidän talonoston jälkeen. Tätäkin ennen olimme yhteyksissä lähinnä vahingossa, erinäisten samojen kauppareissujen aikana vain vaihdoimme kuulumisia. Noh, monien sattumien kautta törmäsimme tänään kaupassa jälleen, kuitenkin vaihdoimme hieman erilaisia kuulumisia kuin aiemmin. Ystävän voinnista huolissani olleena, kutsuin hänet meille iltaa viettämään, ensi kertaa yli vuoteen (kiitosta vain hänen puolisonsa, joka ei ole niin mukavasta päästä, ja on estänyt häntä pitämästä yhteyttä moneen muuhunkin ystävään ja tukijoukkoon, harmi vain ystävämme ei tätä huomannut aiemmin) ! Kerrompa hieman taustaa ensin, ennen meidän iltaa. Tämä pariskunta tapasi baarissa, kaikki muut pienellä paikkakunnalla tunsivat/tiesivät kyseisen herran kukasta kukkaan- menetelmän hyvin, mutta ei ystävämme, joka muutti toiselta paikkakunnalta. Häntä varoiteltiin, kerrottiin millainen muiden paikkakuntalaisen silmissä tämä mies on, on ainakin ollut viimeiset vuodet. Hän ei kuunnellut, ei ottanut kuuleviin rakkaudesta sokeisiin korviinsa. Minä aina harmittelin puolisolleni miten suoraansanoen kuseen tuo mies vielä ystävän vie. Puoliso ei tiennyt kyseistä miestä niin hyvin kuin minä, ylä-aste aikoina silloinen kaveri sai tutaa tuon miehen julmuuksia. Joten valitettavasti jouduin taas uudelleen seuraamaan hänen sydämen särkemistä. He olivat noin vuoden asuneen koiriensa kanssa rivitalossa erittäin arvostetulla alueella, miehelle oli tärkeää rahatilanteesta huolimatta näyttää ystävilleen heillä olevan "rahaa". Ystävä kävi töissä, mies myös. Viime syksynä, vuosi sitten miehelle oli tarjottu vakituista työsuhdetta, silloisessa työpaikassa, hän kieltäytyi ottamasta paikkaa, ja otti loparit. Tällöin ystävämme sitten jäikin työttömäksi. Samoihin aikoihin tämä mies alkoi ehdottelemaan talon ostamista, olivathan he jo keväästä saakka toivoneet perheenlisäystä, sitä kuitenkaan saamatta. Minua jo tallöin ihmetytti heidän avoin puhe talonostamisesta ja lainan saannista, vaikka mies oli juuri kieltäytynyt ottamasta vakituista työtä vastaan ja ystävä tuolloin tyttömänä. No tästä ei metakkaa nostettu, ajateltiin kaikelle olevan vain järkevä selitys, mutta asia josta ei hiiskuta, varsinkaan meidän kaltaisille ihmisille. Pidimme yhteyttä, erittäin vaihtelevasti, välillä vain känniääliön kuskaamiseen sovimme miehen mielestä, muuten meihin ei otettu yhteyttä. Luovutettiin, annettiin olla, ajateltiin jotta meihin otetaan yhteyttä kun saavat elämänsä järjestykseen. No meni muutama kuukausi, oli tammikuu, puolison puhelin soi ja olimme juuri ostaneet uuden auton, kävimme näyttämässä, ja taas vaihdettiin pikakuulumiset. Sitten se alkoi, se asia jota pelkäsin kuulevani, ystävän olevan raskaana.... Ei kuitenkaan, onneksi, en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni lasta tämän miehen kanssa. Onneksi ystävä vain tokaisi, että ei mitään tapahdu. Huh. Keväällä yritimme pitää yhteyttä, ystävä oli vaihtelevasti töissä ja välillä taas työtön, ei siitä yhteydenpidosta mitään tullut kun ei koskaan tiennyt, koska on töissä, koska voi soittaa ja koska ei. Ei sitten mitään. Mies yritti estää ystävää tapaamasta jo pelkästään veljeäänkin... Tilanne vain paheni, eikä ystävä huomannutkaan kuinka kesäkuun loppupuolella olikin allekirjoittanut talonosto paperiin nimen, lainapaperiin ym. Kunnes vihdoin pääsivät muuttamaan, me ei päästy tupareihin, oli mummon juhlat. Jälkeempäin ajatellen, onneksi. Siellä olikin sitten sattunut ja tapahtunut kaikenlaista joista kuulimme vasta TÄNÄÄN. Tosiaan meni aikaa, meni aikaa ja tilanne siihen ettei pidetty mitään yhteyttä kukaan toisiimme. Kunnes tänään näimme.

Ystävä saapui kuuden aikaan meille, oli niiiiiin iloinen, rauhallinen ja helpottunut. HE ovat eronneet, ei ole enään heitä, saimme ystävämme takaisin !!!! IHANAA! Hän kertoi tyynesti, olemme eronneet, olen asunut jo muutaman kkden omassa asunnossa ja mies talossa jonka ostivat. Mies ei kuitenkaan millään ilveellä saa ostettua ystäväni osuutta talosta pois, pankki ei todella myönnä hänelle niin suurta lainaa. Mielestäni muutenkin 200 000€ on suuuuuuri raha, kun vain toinen on töissä.  Muutenkin vähän epäilimme miten, nyt sekin selvisi, miehellä oli edellisestä liitosta jäänyt hirmusumma rahaa, oli nyhtänyt edellisen vaimon kuiviin ja häipynyt, se kävi käsirahaksi, joten lopun lainasi pankki ja miehen  vanhemmat takaajiksi. Aika touhua vain sanon minä. Ystävämme siis joutuu nyt elämään hölmön päätöksensä kanssa elämää siihen saakka kunnes miehen vanhemmat maksavat hänet ulos. Meille jäi jotenkin keskustelusta olo, että mies olisi tahallaan huijannut ystävän ostamaan kanssaan talon, jotta vanhemmat maksaisivat hänen osuuden talosta pois ja hänelle jäisi ainoastaan oma osuus maksettavaksi. Joojoo, tiedetään kuulostaa hassulta, mutta jos tuntisitte kyseisen miehen, että epäilisi hetkeäkään selitykseni aitoutta :( Valitettavaa. Kuitenkin  loppu hyvin kaikki hyvin ! Ystävämme ei siis ehtinyt saamaan lasta tuon kyseisen kusettajan kanssa. Hän on niiiiiiin helpottunut että pääsi miehestä eroon, vaikkakin kaikki raha-asiat saavat kunnon stressin aikaiseksi. Lupasimme kuitenkin olla parhaalla mahdollisella tavalla tueksi, jos vain voimme. Rahaa emme voi tarjota, mutta yösijaa ja juttuseuraa sekä muutenkin tukea taas NORMAALIN elämän aloittamiseen.

Moneen junaan meitä vaan on, välillä en ymmärrä miten ihmeessä nämä ihmiset saavat toisia niin kovin helposti lankaan. Vaikka muut vierellä varoittavat niin sitten niistä varoituskolmioista vaan katkaistaan välit vai ? No, kyllä jokainen ihminen  ymmärtää, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisessa meissä asuu hölmö rakastaja, se vain pitää huomata ennenkuin on liian syvällä ja sitten on vaikea uida pinnalle.

Kuulimme myös kaikkea muutakin, niistä en nyt yön pikkutunneilla jaksa kirjoittaa :) Paljon kaikkea mieltä järisyttävää, helpottavaa, ihanaa ja järkyttävää..Päällimmäisenä mieleen jää tästä perjantaista ennen kaikkea ystävän "takaisin tulo" ja se että me kaikki olemme erilaisia, hyvällä tai huonolla tavalla <3

maanantai 28. lokakuuta 2013

Itsensä kiusaamista

Tästä on tullut tapa ! Erilaiset äidit- ja Teiniäidit- sarjaa seuraan, aina kun uusi jakso ilmestyy, se on katsottava. Teiniäidithän pyörii toista kierrosta jo, ensimmäisenkin jo katsoin, nyt odotan toista kautta. Huoh. Miksi täytyy itseä kiusata kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. On vain niin mukava katsella ja kuvitella itsensä siihen vanhemman rooliin. Ajatella miltä itse näyttäisi samassa tilanteessa, miten itse toimisi ja sitten kun on minun aikani toimin näin ja näin. Haaveilua ei kukaan kiellä, itsensä kiusaamisen saisi kylläkin kieltää.

Odotan kovasti jo joulukuuta ja sitä onnistuuko ajallisesti kaikki, uskon minun saavan järjestettyä ajat kuntoon. Puolisollani taas tuskin niin helposti, hänen mukana silti tahdon olevan joka kerta, sillä jos juuri tällä kerralla lykästää, en tahdo puolisoni tuntevan meidän onnistuneen koska hän ei ollut paikalla. Tämä on meidän yhteinen polkumme ! Olisipa jo tosiaan joulukuu, hieman olen kyllä arastelemalla kysellyt, jos se olisikin jo marraskuu.. Vastausta en ole saanut, tietysti sehän tarkoittaisi nopeammin organisoitua aikajärjestelyä, hmmm. kuulostaa hieman vaikealta eikö? Jep, sitä se onkin. Aina ei mene ajatukset ja työt samaan soppaan. Ehkä jo menemmekin ensikuussa aukiolotutkimukseen ja sitten joulukuussa itse inseminaatioon.

Olen lukenut myös aukiolotutkimuksen edesauttavan raskautumisessa ? Onko todella näin? Vaikka putket olisikin auki niin silti se toimenpide ärsyttää limakalvoa kiinnittymisystävällisesti? Joten onkohan se niin että pitäisi juuri siinä kierrossa käydä aukiolotutkimuksessa kun on inseminaatiokin, vai voiko se myös auttaa seuraavaa / seuraavia kiertojakin? Paljon on taas hölmöjä kysymyksiä mielenpäällä ! Ehkä näitä taas pohdin tulevan yön ja nukun huonosti. Liikaa asioita yhteen päähän :/

Hyvät yöt, minä menen nyt nukkumaan :)

Suunniteltuja ja suunnittelemattomia ostoksia

Perjantaiksi olimme sopineet käyvämme Gigantissa katsomassa äidilleni uutta puhelinta. Murun töistä tulon jälkeen hieman siistimme autoa koirien jäljiltä, jotta ei tarvitse hävetä silmiä päästä kun äiti huomattaa kuraisista tassun jäljistä :D Sitten kiireellä liikkeelle ja noutamaan äiti matkan varrelta. Puoliso meni katsomaan isovanhempiaan ja minä äidin kanssa puhelimen valintaan. Katselimme kaikki perusmallit aluksi, aivan kuten olin antanut äidille tehtäväksi : "Mieti, haluatko näppäimet vaiko kosketusnäytön, kaikkea opit kyllä käyttämään, sekä merkkiä olin ohjeistanut miettimään alustavasti." Eipä äiti oikein ollut osannut hahmottaa asioita... Kuten kuvitteli : "hirmu iso varmasti se 4tuuman näyttö".. Hmmm.. Käteen saadessaan kyseisen kokoisen puhelimen ja sitä siinä räplätessään ei tiennyt sen olevan juuri tuo "hirmu suuri puhelin".. Tykästyi siihen kovasti. Huolenaihe hänellä oli onko se hankala tuo kosketusnäyttö ym. Näytin hänelle perusasiat joita hän puhelimelta vaatii. Viestit ja puhelunsoitto sekä miten pääsee lokista katsomaan vastaamattomat puhelut. Tykästyi ja minun muita juttuja katsellessa hän jäi vielä kokeilemaan puhelinta. Ja kas, minä jouduin patistamaan, jotta päästään joskus kaupasta pois, sanoin että ostan sen syntymäpäivälahjaksi hänelle. Sillä sipuli ! Tähän sitten päädyimme, saimme maksulapun ja suojakalvot ja silikonikuoret mukaan. Ajattelin meidän pääsevän pian pois kaupasta. Kunnes...

Menin vahingossa mainitsemaan meidän tarvitsevan jääkaapin, tuo meidän jenkkikaappi on PIENI !! Siis kerran viikossa kaupassa käymiseen saa todella tehdä töitä, jotta saa kaiken kaappiin nätisti. Eniten tietysti kymmenen maitopurkkia vie tilaa :D Emmeekä edes tarvitse pakastinta jääkaapin yhteyteen, meillä olevan arkkupakastimen vuoksi, joka kuitenkin on päällä aina. Katselimme ja ihastelimme, kunnes rakastuin.... Niin ihana teräksen värinen, jollain pinnoitteella ettei edes sormenjäljet jää siihen pintaan... Aivan ihana ! Kahva on ihana, jota ei tartte rykiä auki. Jollain multiflow-järjestelmällä joka puhaltaa aina tasaisesti koko jääkaappiin ilmaa... Noh hinta, liikaa!! Sitä tietenkin ääneen harmittelin. Noh, tietenkin myyjä tulee ja myy ja myy ja myy sitä kaappia, tietenkin.. Itse yritin olla -en niin kiinnostunut kaapista-, koska halusin myyjän pois. Vihaan tyrkytystä, haluan rauhassa katsella ja miettiä, apua tarvittaessa kysyn. Mutta se on heidän työtä. Äiti vain ei ymmärtänyt sen olevan liian iso raha, koska jääkaappi ei ole pakollinen, meillä on nyt parivuotta vanha, kuin uusi ja toimiva. Se vain olisi ollut käytännöllisempi. Puolisi saapui ja äiti meni ja esitteli... Muru oli sitä mieltä, että huh, vau, upea NAM ! Sitten se pommi putos... Äiti: Mä voin ostaa sen teille joululahjaksi. HUH ! On vähän hintava joululahjaksi.. No ei tästä kummemmin. Päästiin vihdoin pois kaupasta, en suostunut noin suureen joululahjaan, en ole tottunut tälläisiin pommeihin.. Autossa kehui, että joko tuo jääkaappi tai sitten se teidän haluama sohva (sekin maksaa eli 1000€)... Mikähän sitä äitiä nyt vaivaa... Kommentoi vain että ostimme hänelle puhelimen niin se on nyt sit hyvitystä... Anteeksi nyt vain mutta puhelin maksoi vajaa 200€.... Äiti laskutunnille laskemaan :D

No kuitenkin pohdinnan jälkeen, olemme menossa katselemaan myös muualle muita jääkaappivaihtoehtoja niin olen yrittänyt nyt etsiä mikä olisi sellainen kestävä, meille sopiva kaappi. Tuo Samsung on kyllä kieltämättä hyvä merkkikin jääkaapiksi. APUA.

Silti kun  kokonaisuutta ajattelee, meillä on keittiö aivan kesken uuden sisustuksen suhteen, pitäisi tehdä keittiöremppa, melkei alusta saakka.. Siis kaapit, niitä on liian vähän. Maalia pitäisi paneelille näyttää ja ja ja. Tänä vuonna olemme tuon olohuoneen saaneet ihanaksi, vain uusi isompi kulmasohva uupuu enään. Tuntuu välillä, että tuo olohuonekin on liian iso kun sinne sai hakemalla hakea oikean kokoista mattoakin, Sinne kun ei perusmatto riitä, eikä mielestäni ole kaunis jos laittaa kaksi vierekkäin.

Niin ja itsekin ostin uuden puhelimen viime viikolla ! Ihanan uuden samsungin galaxy s3. Tämä on kyllä ollut itselle odotuksia vastaava puhelin ! :) Pidän todella.

Ja pistämämpä tähän loppuun vielä, hyvin se äiti on oppinut käyttämään sitä kosketusnäyttöä, vaikka ajattelin sen olevan haastavampaa, mutta ei. Sisko kyllä kauhisteli miksi siinä ei ole yhtään näppäintä :D

Mutta, hyvät viikonalut kaikille, vaikkakin maanantaita vietetään !

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tutkimuksista

Viime viikkoina mielessä on ollut taas paljon, ilman inssijännitystäkin. Ehkä enimmäkseen tutkimuksista puheltu, luettu ja koluttu koko internetti kaikenmaailman "rutiini" tarkastuksista ennen hedelmöityshoitoja. Päällimmäisenä kummastuttanut asia, josta jo aiemmassa kirjoituksessani postasin. Aukiolotutkimus, miksi EN oikeasti ole itse aiemmin sitä jo vaatinut ? Miksi olen venyttänyt asiaa vuoden, ja ajatellut lääkärini kyllä tietävän mitä tekee sekä mihin tutkimuksiin minut lähettää.

Ensinnäkin kun kävimme silloisella Ava-klinikalla nykyisellä Fertinovalla ensikäynnillä meille tarjoutui lääkäriksemme mieshenkilö, josta en sitten ensitapaamisen pitänyt. En tiedä miksi, hän jotenkin oli vähättelevä meidän halustamme perustaa perhe. Ja jotenkin yliampuva lupauksistaan meidän hoitojen suhteen. Hänelle oli itsestään selvää kirjoittaa lähete verikokeisiin, jossa sain omalla paikkakunnalla käydä. Seuraavana hän ohjasi meidät lahjasoluneuvontaan, jossa taustaamme ja perhesuhteitamme arvioitiin.... Tämän jälkeen heti ensimmäiseen inseminaatioon. Ensimmäisen suuren kolauksen jälkeen pidimme parin kuukauden tauon. Keskusteltuamme olimme päätyneet siihen tulokseen, vaihtamaan lääkäriämme, meidän kemiamme ei vain kohdanneet.

Toiseen inseminaatioon mentiinkin jo eri lääkärille, naislääkärille. Joka näin myöhemmin ajatellen on kommentoinut inseminaation jälkeen aina -> jos ei onnista, niin seuraavan kerran sama kaava millä mennään eteenpäin.....
Se hieman harmittaa, aina vain samaa, eikö mitään uutta ? Toisaalta hyvä niin, kroppani toimii, mutta miksi en silti raskaudu ?

Minulla siis on alusta saakka tehty aina luonnolliseen kiertoon, kroppani siis toimii... Mutta silti täydellisistä ajoituksista huolimatta joko munasolu ei hedelmöity tai onnistu kiinnittymään....

Mielestäni tuleva viides inseminaatio on jo niin mones hinnassa katsottuna, ettei mahdollisesti tarvittavat lisätutkimukset kyllä olisi pahasta... Jos putkissa onkin häikkää, on kaikki tähän astiset hoidot olleet yhtä tyhjän kanssa. En oikein osaa päättää mitä ajattelen, ajattelenko tämän olevan rahastusta vai oikeata uskoa minun kehooni? Että he oikeasti uskovat kehoni toimivan ja oikeasti toivovat meille raskautta ?

Pääni sisällä on sellainen myllerrys, että oksat pois... Välillä tekisi mieli vain vaihtaa klinikkaa. Ehkä se on edessä, toivon mukaan ei. Sillä olemme päätyneet aukiolotutkimukseen, jahka se saadaan ajallisesti onnistumaan sekä yhteen viimeiseen inseminaatioon. Sen jälkeen alamme todenteolla miettimään miten eteenpäin ja minne...

Tunnen sen paineen pään sisällä, onneksi sain osan pois tänne :))

maanantai 21. lokakuuta 2013

uusi viikko

Taas on yksi viikonloppu takana. Keskusteluja on käyty ja perjantaina varsinkin puhuimme tiiiviisti ja rakentavasti meidän projektistamme. Olemme päätyneet vielä yrittämään viidettä inseminaatiota, hurjalta tuntuu rahan meno, mutta yrityksiä katsoen olemme kulkeneet vasta pienen polun, toivottavasti se polkuna pysyykin. Keskustelimme siis ennen neljättä inseminaatiota, tämä on viimeinen kerta pitkään aikaan yritystä. No eihän siinä niin käynyt. Nyt olemme  taas samassa tilanteessa, erä uusien suurien kysymysten. Puhuimme mm. miksi minulle ei ole tehty aukiolotutkimusta, tai mitään muutakaan isompaa tutkimusta. Tähän sain tänään vastauksen kun tietenkin soittelin Fertinolle meidän ajatuksista, tästä kirjoitan myöhemmin lisää. Aukiolotutkimuksen lisäksi keskustelimme myös tulevasta donorista, voisiko meillä olla jokin vaihdon tarpeessa? (klinikalla kyllä jokaiseen inseminaatioon meidän valitsemin kriteerein valittu donor vaihdetaan aina, siis koskaan ei ole saman sukusolujen lahjoittajan siemenet päässeet toista kertaa yrittämään onneaan) Siis kriteereiden muokkaamisesta puhuimme, kriteereistä vaihdon tarpeessa meillä mielestämme on tuo etninen alkuperä, vaihtoehtoina suomi tai tanska. Meillä se on ollut suomalainen, nyt ajatuksena vaihtaa tanskalaiseen. Mitä olette mieltä tästä ? Onko tämä turhaa venkslaamista vain tai ylenpalttista hienosäätöä? Voiko tämä vaikuttaa raskautumiseeni ?

Puhelusta Fertinovalle:

Kysäisin aukiolotutkimuksen tarpeesta, koska monille se tehdään rutiinitarkastuksena, mutta ei minulle. Hoitaja oli aluksi hyvin ymmärtäväinen meidän huolesta, josko siellä olisi vikaa. Myöhemmin kuitenkin varovasti kysyi onko mahdollista, että olisin joskus saanut sukupuolitaudin (tästäkin joskus puhuttu lääkärin kanssa, kun ensikäynnillä suunnittelimme mikä olisi meille sopivinta) Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia, vastasin. Hoitaja sitten totesi aukiolotutkimuksen 280,00€ olevan melko suuri raha laittaa vain varmistukseksi, tietysti toivoidemme mukaan toimitaan. Ainut asia tässä mietityttää johon en saanut vastausta, miksi minulle ei ole sitä tehty.... Ehkä rivien välistä pystyin kuulemaan, ei ole nähty asiaa tarpeellisena. Toisaalta hienoa ettei turhia juttuja ole tehty, turhaa rahan tuhlausta ym. Mutta silti tahtoisin kuitenkin kaikesta huolimatta tarkastaa myös putkien aukiolon. Ei se nyt enään voi venettä kaataa, ei ole se yli 5000€:kaan kaatanut meidän taloutta hitaalla ja raastavalla vuodella.... **Puolison kanssa tänään varmasti keskustelemme asiasta, uskon hänen myös haluavan minun menevän aukiolotutkimukseen. Ongelmaksi muodostuu vain ja ainoastaan aika. Kiertopäivänä 10 olisi ultra ja aukiolotutkimus.... Ja siitä noin 4päivän sisään sitten taas tampereelle inseminaatioon. Miten ihmeessä saamme vapaaksi taas kaksi päivää töistä...Tämä on se asia joka on suurin stressauksen aiheemme. Kenellekkään ei todellakaan voi sanoa minne menee, normilääkärissäkään ei nyt alvariinsa rampata... Huoh! Miten teillä? Onko aukiolotutkimus tehty ilman suurempaa syytä? Vai oletteko itse kokeneet sen tarpeelliseksi ? Jos itse olette halunneet sen, miksi ? :)


Sitten luovuttaja asiasta, kuulemma ei ole mitään hätää vaikka emme vielä ole onnistuneetkaan, kaikilla luovuttajilla on samat kriteerit ja samat tutkimukset ym. No kuitenkin toivomuksiimme kuuluu nykyään ei suomalainen, vain tanskalainen plus muut meidän toiveemme, silmien väri, pituus ja hiustenväri. :)

Saimpas kirjoitettua melko negatiivis sävytteisen tekstin näin maanantain kunniaksia... Anteeksi siitä :)

Vastauksia otan kommentteina / sähköpostiin pikkunyytti28@gmail.com aukiolotutkimus tarpeellisuudesta ja muusta :))

torstai 17. lokakuuta 2013

Harmittaa

Kun viimeinkin sain alun blogilleni, niin sivusto suljetaan..Hitsit, olisi vain alunperinkin pitänyt tehdä blogi tänne !! Jotenkin tunsin vain tämän olevan muka vaikea... Nyt vihdoin sain aikaiseksi siis tehdä uuden blogin ja jopa siirtää jo kirjoittamani tekstit tänne, muistutukseksi itselle, en saa lopettaa kirjoittamista. Olenhan kirjoittamisen aloittanut. Harmittaa eniten, että olin jo tottunut käyttämään blogiani ja muokannut siitä oman näköisen... Kuitenkin täällä pikkunyytti, uudessa blogi palvelussa vain ! :)

taukoilua

kuten meillä on ollut tapana, vuoden aikana olemme käyneet nyt 4ssä inseminaatiossa. Nyt taas eletään mukamas normielämää... eli unohdetaan kierron ajaksi,mahdollisesti myös toisen ajaksi koko vauvahaave ja jatketaan kun rahallisesti mahdollista :)) Tämän vuoden puolella kyllä ! Emme siis "luovu" mistään, vain pistämme säästöön sen verran että taas on mahdollista "kokeilla onneaan"... Pettymyksiä en tiedä kauanko jaksamme, ehkä nämä hoidot vielä joku päivä vievät meidät lähemmäksi tähtiä ! Kirjoittelen tänne kyllä, aina kun aikaa suodaan. Tekstiä tulossa mm. pohdintaa lisää, normi arkea (toivottavasti saan aikaiseksi kirjoittaa :) ) ja milloin mistäkin mitä tulee vastaan. On tämä vain niin väärin kun toisille suodaan lapsia, vaikka niitä ei haluaisikaan ja toiset saavat odottamalla odottaa.... Edelleen siis edellisen kirjoitukseni aiheet pyörii mielessä ja harmituttaa kovaa ! Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu. :) Mistä haluisitte kuulla kirjoituksia *?

perjantai-illan pohdintaa

Tässä olen miettinyt, miettinyt ja ajatellut elämää eteenpäin.
Nyt ne ajatukset on aikaa saada tekstiksi saakka, tai ainakin toivottavasti saan kaiken tähän sanoiksi. Osaisinpa selittää niinkuin ajattelen.
Aloitetaan vaikkapa näin. MIKSI ?! Olen tällä viikolla kuullut oikeasti mitä kamalampia raskausuutisia entisten "luokkakavereiden" tai heidän nuorempien sisaruksien "lisääntymisestä" (kamala sana lisääntyä :D) Näin ei saisi sanoa, että ovat kamalia, mutta ne todella ovat... Kirjoittelempa muutaman esimerkin. Ensimmäisenä mut sai itkemään siskoni, tiistaina jolloin olin tehnyt aamulla negatestin ja kuukautiset alkoivat päivällä. Sisko kertoi miten hänen luokkalaisensa oli juuri synnyttänyt vajaa viikko sitten "ei terveen" tyttö vauvan. Syy tähän niinkin ihana kuin alko+lääkkeet KOKO raskauden ajan. Lapsi tietenkin heti huostaanottoon ym. ja jee elämä tällä suuren suurella tulevaisuuden lupaus tytöllä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, alkoa alkoa alkoa ja kaikkea millä nuppi menee sekaisin, edes hetkeksi. HITTO että mulla rupesi veri kiehumaan, halusin niin hakata päätäni seinään ja kysyinkin myöhemmin illalla yksin ollessa itseltäni "minkä h*lvetin takia minä ja rakkaani emme saa lasta edes hoidoissa käymällä, vaikka tuollaiset välinpitämättömät pamahtaa vahingossa paksuksi tuosta vaan,pitäisikö itsekin pistää elämä niin surkeaksi ettei varmasti mikään olisi lapselle hyväksi, niin ehkä itsekin raskautuisin". No näin on varmasti myös moni heteropariskunta ajatellut. Toisilla on OIKEASTI elämä "täydellistä" lapsen tuloa varten, työt, rutiinit ym. Mutta silti ei heille suoda lasta, kun taas ihmiset joilla ei välttämättä ole edes kattoa pään päällä viikon päästä ja silti heille suodaan pieni nyytti. MIKSI?
Toinen tapaus josta kuulin torstaina oli tuttavani veli, joka oli tullut isäksi, mutta kuuli tästä lapsestaan vasta tytön ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ns kaikki muut tiesi mutta kukaan ei viitsinyt sitten "infota" isää, "pian saat alkaa pistää rahaa mun tilille"-tyylillä. Tämä äiti kun vaatii isyydentunnistamista nyt, ja on sanonut suoraan, vain siksi jotta lapsella olisi vaippoja. AJATELKAA !!!!!!! Miten jotkut vaan voivat oikeasti näin surullisella tavalla leikkiä, pelata lapsella, pitää lasta pelinappulana, vain siksi että itse saisi rahaa ?! Herranje! Jos minä olisin raskaana, olisin niin 100% varma, että en millään riskeeraisi tämän pienenpienen henkeä !!!
Sanonut sitten näihin "ihaniin" lapsi uutisiin "Kyllä karma tulee vastaan, kyllä joskus harmittaa vielä" Niinkuin uskon, uskon että tätä nuorta naista harmittaa vielä joku päivä, meni ja "pilasi" yhden pienen tytön elämän. Ehkä joku päivä hän miettii mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Voin vain kuvitella MILTÄ tästä tytöstä (toivottavasti hänen elämänsä jatkuu vielä PITKÄÄN, ja saa onnellisen, rakastavan perheen) tuntuu jos/kun ymmärtää ja kuulee miten välinpitämän hänen biologinen äitinsä oli kun ei välittänyt hänestä,miksi äiti ei minua halunnu-olo.
Itselläni on "melko" vaikea suhde isääni, on hyviä ja pahoja muistoja hänestä. Isä ei pienenä ollut läsnä juurikaan, silloin kun hän oli se oli riitaa tai väkivaltaa. Ehkä tästä kaikesta ne huonot muistot ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Näistä monesti olemme puhuneet näin aikuisempana. Kuitenkin nykyään välit isääni ovat läheiset, näemme viikoittain, puhumme melkein kaikesta avoimesti ja tulemme juttuun. Isä kun  muuttui heti "hillitymmäksi" vanhempieni eron jälkeen. Isä ei enään hakannut. (ihana sanoa tämä, EI enään).... Huojentavaa sanoa tämä ääneen, tai siis kirjoittaa tästä. Puoliso, äitini ja siskoni ovat ne ihmiset jotka tietävät, muutama sukulainen sillain kautta rantain. Mutta joo, joskus jos olisin osannut asioista avautua enemmän olisi minulla varmasti ollut helpompi nuoruus. Kuitenkin tämä on ollutta ja mennyttä, tästä ehkä vielä joskus lisää, jos tekee mieli aiheesta kirjoittaa :)
Koko kirjoitukseni kuitenkin on nyt pointtina siitä,MIKSI? Tämä kysymys on varmasti monen monen huulilla, ja ehkäpä juuri siksi, että toisille vain on vaikeampi saada perheenlisäystä kuin toisille. Ja kun itse sitä perhettä toivoo ja siitä haaveilee niin se sattuu. Se todella satuttaa kuulla mitä jotkut ihan oikeasti ovat valmiita tekemään oman hyvänolon vuoksi. Minä olen valmis luopumaan melkein mistä vain. Minä olen valmis "anomaan" vaikka kuinka suuren lainan JOS vain voisin  olla varma että se kannattaisi ! Miksi minä joudun maksamaan siitä, että saisin perheen ? Välillä tuntuu, että minua ja puolisoani rankaistaan! Mutta mistä? Siitäkö että olemme lesboja? Olemme naispari, joka välillä tuntuu täällä Suomessa olevan rikos, siitä joutuu tilille ! Muutenkin se harmituttaa, me maksamme hoidoista, toiset saa TAHTOMATTAAN lapsen ilmaiseksi....
No ehkä parempi lopettaa, ja pohtia lisää taas kun tulee se suuuuuuri paha olo joka PITÄÄ purkaa, tänne tietenkin :)) Jätäthän puumerkin, minua kiinnostaa kuinka moni lukee ;)

EIPÄ vieläkään...

meitä onnistanut ei neljäskään inseminaatio

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 10

Tänään on dpo10 ja vielä eilen illalla olin taas toivoa täynnä, alamaha TODELLA kipeä. Siis todella, mikään asento ei ollut hyvä, alaselkää särki kovasti. Nyt uskallan myöntää (toivottavasti ei ole mielen tekemiä kepposia) mua on "kuvottanut" 2päivää. Edellispäivänä kahvi ei ns maistunut. Jotenkin aina unohdin juoda kahvin loppuun, siis kuppi unohtui pöydälle ym. Yleensä hörppään vielä tyhjästäkin mukista, kun muistelen että siellä on edelleen kahvia, aina ennen ollut kuppi tyhjä. Olen siis kahvin suuuuuuuuuurkuluttaja. Helposti ennen mennyt pari masterillista päivässä, ehkä vielä yksi pannullinen puolison kanssa illalla lisää :D Edellispäivänä myös ennen ruokaa ja ruuan jälkeen teki pahaa. Ei oksettanut, mutta kuitenkin pala oli kurkussa ja tuli fiilis, jos nyt menis oksentamaan niin se varmasti helpottaisi. Näin en kuitenkaan toiminut vaan odottelin huonon olon poistumista. Huono olo lähti muille maille illalla vasta. Ja takaisin tuli iltapalan jälkeen. Eilen sama homma, teki huonoa ruuan jälkeen, vielä sänkyyn mennessä pohdin hakevani oksuvatin seuraksi. Ei ole tarvinnut siis oksentaa, mutta olo on niin sekava ruuan jälkeen... Tähän vielä otetaan lisäksi ummetus, joka ei ole pahemmin onneksi minua koskaan vaivannut, tiistai-,keskiviikko- ja eilisiltana on ollut kova ummetus,kuitenkin tarve mennä asioille, vaikkei siitä mitään tulekaan. Kun taas aamulla herätessäni ollut kova kivistys vatsassa, päästä isommalle hädälle, no aamuisin taas onkin sit ollut vatsa kovin löysällä. Pelkäämpä että nämä ovat mieleni oikkuja, jos näin ei ole otan vastaan kaiken. Vaikka pahimman mahdollisen ummetuksen, ihan mitä vain jotta voisin olla raskaana !
Aamulla tein testin, huonoa oloa ei vielä tänään ole ollut, kai se taas illalla kyläilee. Testi näytti samalta kuin eilen, tyhjää täynnä kontrolliviivan lisäksi. Aivan käsittämättömän pettynyt olo taas..... Niin turha olo, kun samalla iltaisin on ihan selkeää varmuutta omassa päässä "tämä on raskautta", kun taas aamuisin saa kaiken haaveilun vetää pöntöstä alas. Olen muutenkin niin kärsimätön luonne näissä asioissa, kuulostaa ehkä jonkun korvaan rujolta, mutta alan olla niin pettynyt itseeni. Klinikan mukaan on aina niin oikea aika, luovutetut siittiöt ovat melkeinpä priima tavaraa, ne laitetaan minun kohtuuni. Siihen se sitten jääkin, minä en pysty tekemään mitään, munasoluni kyllä, mutta tuntuu siltä kuin munasolu ei olisi halukas tarjoamaan meille sitä ihanaa onnea, raskautta ja pientä nyyttiä. Olo on turha, eipä saisi valittaa, mutta tämä on minun purku keinoni,blogi. Nyt vihdoin kun olen saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne, aion ylläpitää sitä kaikella ilolla ja surulla. Ruusuilla ja risuilla. Vaikka tätä ei kukaan lukisi, voin minä sitten joskus lukea ja naureskella omille jutuilleni miten naivi sitä on joskus ollut.
Olen aina ollut hirmuinen puhumaan vauva aiheesta, varsinkin piina-aikaan. Puoliso välillä saanut tarpeekseenkin "eikö voitais puhua jostain muusta". Nyt olen ollut puolisolleni melko hiljaa aiheesta "jos olen raskaana". Itse asiassa en ole kertonut kuin ensikerran vasta eilen hänelle että teen jo testejä :D *Parempi pitää omassa päässä, ja täällä blogissa nämä ajatukset, en halua kuormittaa häntä jatkuvalla mitä jos alkavilla lauseillani.
Niin ja tein myös ovulaatiotestin, niitä kun on miljoona tuolla kaapinpäällä :D Se oli ihan täydellisen puhdan nega, voih, siinä meni viimeisetkin raskautumistoiveet. Kumpa voisin luottaa oman kehon tuntemuksiin ja heittää vesilintua noilla testeillä. Miksi itseään kiusta testaamalla kun ne kuitenkin vain näyttävät negatiivisia. Kuitenkin onhan vielä edelleen liian aikaista testailla, silti monella muulla on näkynyt aiemmin testeissä, miksipä ei minullakin, toivo heitetty :/
Huomenna taas uudella innolla, tai ehkä jo illalla, tiedä sitten millainen olo taasen on <3

DPO 9 ja ihme uni?

Dpo:t juoksee eteenpäin, hitaasti madellen ! Testi ei anna mitään osviittaa, ihme ihme silmillä tiristeltäviä viivanpaikkoja, joissa EHKÄ jotain punaista, en jaksa taas...
Kerronkin teille nyt mitä unta näin, herättyäni jäin tätä pohtimaan, josko se olikin enne.. VAI miten tämä uni pitäisi tulkita? ->
Olimme äitini ja hänen miehensä luona käymässä, odottelimme varhaisultraan aikaa heidän luonaan. Olen siis ilmeisesti saanut unessa plussan ? Kuitenkin kas kummaa äitini kotona sattui olemaan jokin ultrauslaite, pieni mutta toimiva. Sillä sitten vatsaamme katselimme, mitään ei näkynyt. Kunnes tokaisin, ehkä siellä ei olekkaan mitään. Tähän äitini vastasi "en vain uskaltanut teille sanoa, mutta minusta tuntuu että et olekaan raskaana". Kunnes heräsin, tässä uni lyhyistettynä kohdasta joka minua jäi häiritsemään... Onko tämä enne, en ole raskaana enne. KUKA OSAA TULKITA UNIA??? Näettekö muut unia ? Millaisia? Juuri piinapäivien aikaan ? Jos et halua kommentoida, lähetä vaikka sähköpostia : kerttu.kerttu (at) luukku.com
Sähköpostiin voi myös kirjoitella kaikkea muutakin, mikäli askarruttaa jokin asia :) Lisäksi ideoita ja aiheita kirjoituksiini voi ehdotella :) Kirjoittelen mielelläni :) Päällimmäisenä kuitenkin itselläni tämä raskautuminen mielessä, joten voisi jopa muu aihe hieman sivuuttaa näitä tunne tiloja ! :)

DPO 8

Kirjoitampa pikaisesti... Eli eilen tosiaan sain esi-isien haamujen haamun aamulla tehtyyn raskaustestiin, liekö ollut viallinen tai jotain koska tämän aamun tehtyyn testiin eipä sitten mitään tullutkaan... Ei testiajalla eikä sen ulkopuolella, vaikka eihän näitä tulkita saisi jälkeen päin... kuitenkin mielelläni siten vertailisin jos testissä olisikin ollut jotain että onko tummentunut.
Eipä ollut, ja kauhulla odotan taas menkkoja. ihan turhaa tätä on enään miettiä joskojosjos.... Tuskimpa vain. Tänään on siis pettymysten päivä, pessimistinen olo ja usko niin vahavasti taas loppu. Anteeksi tämä "purkaus" ja surkean lyhyt kirjoitus, ei ole fiilikset kohdillaan kirjoittaa jotain mukavaa / positiivista tällä hetkellä.. Mutta huomenna, tai no tunninkin päästä voi taas olla eri ääni kellossa :D

Pohdintaa kertomisesta

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut, kertoako vaiko ei hedelmöityshoidoista tuttaville. Kun aloitimme hoidot, olin tietenkin hyvin toiveikas onnistumisen suhteen. Joten vihjasin äidilleni, että olemme suunnitelleet tulevaisuudessa menevämme hedelmöityshoitoihin. Kerroin hieman mitä olen netistä lueskellut (olimme käyneet jo ensikäynnillä ja lahjasoluneuvonnassa) ja toimintatapoja, mahdollisuuksia sekä mitä kerta hoidoissa kustantaa. Äiti oli hieman ehkä innoissaan, mutta kuitenkin hyvin huolestunut tuosta rahapolitiikasta. Ymmärrän, halpaahan tämä ei ole. Monesti itse pelännyt miten säästää ja mistä, jotta saa hoidot maksettua. Samoihin aikoihin kun donor oli valittu ym. Kerroin siskolleni joka asustaa paikkakunnalla jossa käymme hoidoissa. Sisko innoistui niin kovasti, että oli käynyt jo ostamassa muutaman vauvan vaatteen, plus haalarin kevätpäiville..... Arvatkaa vain miten putosin ja KORKEALTA !!!!! Niin paha olo kun se ensimmäinen kerta ei onnistunutkaan. "Kyllä tämä onnistuu, nyt on niin hyvä aika tehdä tämä sinulle, ja olet niin kovin nuori ja niin hedelmällisessä iässä...japlaaplaaplaaa" <-P*skat sanon minä !!!!! Äitini ei siis tiennyt, meidän käyvän vielä hoidoissa, mutta lämmittelin ajatusta josko joskus, ja voi hän piti siitä ajatuksesta. Sisko tiesi ensimmäisen inseminaation kulusta, vannotin hänen olemaan soittamatta uudenvuodenaattona, koska se oli päivä jolloin tiesin, olenko raskaana vai en. Se oli ainut ehto jotta kerron päivän milloin menemme hoitoon ja milloin saamme alkaa odottamaan tuloksia. No kyllähän se pöllö soitti, 10minuttia sen jälkeen kun olin oksentanut vessassa pois pahan oloni ! Näin ensimmäisenä herätessäni verta, se tunne, kun KAIKKI haaveet on ensikertaa repäisty jonnekkin kuutamolle. Menin ensinnäkin hieman paniikkiin, tajusin kyllä ettei ensikerta onnistunut. Sitten valtasi suru kun lyyhistyin lattialle vain vollottamaan pahaa oloa. Sitten oksennus kun oli niin paha olla. Ja kaiken päälle sisko soittaa "joko saan onnitella" puhelun.....
Tästä kaikesta me opimme, minulle oli pääasia, että kukaan, EI kukaan kysy sinä päivänä tai edes kahden viikon päästä "no onnistuiko?". Ja tässä sitä ollaan, neljättä kertaa tämän kovan kysymyksen ääressä, kertoako vaiko ei. Enpä usko että kannattaan, ainakaan minun perheelle. Kukaan ei osaa olla hiljaa, jos ei muuta niin vahingossa kysäsee.. Ja se jos jokin sattuu silloin kun sitä vähiten haluaisi muistella !
Kolme kertaa inseminaatiossa olemme olleet kertomatta siitä kenellekkään mitään, eipä ole kukaan kysellyt sitten myöhemmin perään, eikä harmittanut niin paljon ! Varsinkaan ettei kukaan vain osta mitään ihania hepeneitä, joille ei sitten ole käyttöäkään....
Niin tästä vielä jatkan, puolison yksi ystävistä tietää, että käymme hoidoissa. Ei kuitenkaan koska, sekä osaa olla hienovarainen ja kysyä puolisolta minun poissa ollessa asiasta. Tiedä sitten miten kysyy...
Minun kaveripiiristäni kukaan ei tiedä asiasta mitään, vaikka varsinkin näinä piinapäivinä on niiiiiin vaikeaa olla asiasta kertomatta mitään. Toisinaan muutama saattaa kysäistä "koska teille tulee vauva, se enään teiltä puuttuu, sitten teillä on kaikki" <-tuo on niin totta !! Vastaan aina vain jotta sitten joskus :))
*Onko kukaan kertonut sukulaisille,ystäville? Miten? Miksi kerroitte ? (Tähän on kyllä helppo vastata itsekin, mukava jakaa asiaa piinapäiville, kuukautisten alettua tahtoisia vain unohtaa...)

DPO 7

Tänään on dpo 7. Taas tein testin aamulla, nyt 10minuutin sisällä, se näyttikin ehkä jotain ? Huomenna tästä tietää taas enemmän, mitä näytteli.... En jotenkin jaksa innostua, vaikka sen takia testaankin näin ajoissa. En vain jaksa uskoa, vaikka merkkejä on jotka viittaavat raskautumiseen, ainakin kiinnitysyritykseen.
Eilen illalla istuin vähän lytyssä sohvan nurkassa, kunnes huomasin vatsaani koskevan kovasti. Siis todella kovasti, kuten kipeiden kuukautisten aikaan pahimmillaan. Kokeilin ala vatsaani kädellä ja en tiedä kuvittelenko vai mitä mutta tuntui kuin pienenpieni kohtu supistelisi... MIKSI ?!?! oi,miksi....
NYT HALUANKIN TIEDUSTELLA ONKO MONELLA PIINAPÄIVINÄ KOHTU SUPISTELLUT JA SÄRKENYT, VAIKKA KIINNITTYMINEN ON TAPAHTUNUT ? pelkään siis että kohtu ajaisi nyt munasolua pois, jottei pysty kiinnittymään... Ensimmäinen oikea kuvittelematon asia oli tämä kohdunsupistelu.... Liekö sitten hyvää vai pahaa tarkoittanut, pelästyin kyllä ja pelkään pahinta !
Kirjoitan taas kun jotain raportoitavaa tai tulee muuta mieleen !
Mitenkäs teidän syksy ?

Testaamisesta...Plussasta ja negasta pohdintaa...

Olen nolosti myöntäen himotestaaja. Tietäen ettei se raskaus siinä testissä näy välttämättä ennen testipäivää...Silti pitää aina olla testiä upottamassa joka välissä... Miksi ? Koska te muut testailette ? Koska teillä on positiivinen raskaustestissä näkynyt? Mitä raskaustestejä käytätte ja mikä on ollut hyvä ja mikä testi taas ihan totaalinen floppi?
Itselläni on raskauskeijulta tilattuja, davidin liuska (nämä kuulemma huonoja/näyttävät kovin myöhään raskauden, vaikkakin ovatkin herkkiä) ja davidin puikkomallisia testejä...Näistä puikoista en ole törmännyt kovasti keskusteluun.. Siis onko jollain hyvää tai huonoa sanottavaa näistä? Kokemuksia tuntuu enemmänkin noista surkeista liuskoista olevan, mutta puikkojako ei kokeilla sitten  ?
Tietysti ajatuksena, jos/kun tässä jossain vaiheessa jokin raskaustesti näyttää positiivista niin tietysti haluan myös sen oikein kunnon digillä testata sitten...Näistä digitesteistäkin ollut kovasti joka puolella puhetta..Niin hyvää kun pahaa. Mutta kirjoittakaapa kokemuksia mikä oli teidän itsenne mieleen :)

DPO 6

Tässä sitä nyt ollaan taas, niin sekaisin kun olla ja voi.. Miten aika kuluukaan niin kovin hitaasti?! Viikko inseminaatiosta, ja edelleen kuukautismaisia kipuja alavatsalla. Liekö huono vai hyvä. Eilen oli tunne kuin olisi vuoto alkanut, eipä tosiaan alkanut,kipuja vain ja vessassa piti tarkastaa monesti onko alkanut, vain valkovuotoa ja PALJON.
Tunne on, nyt on tärpännyt. Toisinaan taas tunne kuin turhaa olisi ollut inseminaatio ja turhaa tässä nyt jännittää. Alku viikko meni mukavasti,kuten aiemmin jo kirjoitin niin "unohdin", tai siis onnistuin pyyhimään touhun keskellä kaiken mielestä. Se piina kuitenkin alkoi ja jännitys jatkuu edelleen.. Kumpa saisi pyyhittyä ajatukset mielestä ja turhan stressin...
Lauantai meni oikein mukavasti, yhtään miettimättä tätä josjosjoskunkunkun kiinnittymistä ym. Oli niin kiireinen päivä, käytiin sukuloimassa minun puolen sukulaisilla ja puolison sisaruksen lapsia ihastellessa ! Ne pienen pienet kun olivat, nykyään jo niin isoja ja omatoimisia ! Serkkujeni luona käytiin pelailemassa aliasta sun muuta kun heidän vanhemmat olivat juhlissa, niin saimme sitten pitää peli-illan, ja serkutkin saivat vähän "myöhempään" valvoa :)
Sunnuntaina sitten heräiltiin vasta puolen päivän aikaan. Mulla oli ihan tajuton krapula. Siis ilman alkoholia sain järkyttävän krapulan, kuin olisin juonut litra tolkulla aikuistenlimuja... En kuitenkaan mitään juonut, toimin hovikuljettajana. Silti makoilin hyviä piirrettyjä katsellessa ilta 19. Kun nousin sohvalta, meinasin pyörtyä tai oksentaa... Olo oli kamala, tätä ihmeteltiin sitten yhdessä ja naureskeltiin, kuinka rankkaa on kun vanhaksi tulee :D
Tänään maanantaina mietin vielä sängyssä ollessa, pitäisikö tehdä testi. No huoh. tietenkin mä sen tein. Ja kuinka turhaan.Todella turhaan. Eihän siinä nyt mitään vielä voi näkyä. Silti en pystynyt vastustamaan kiusausta. Kuinka noloa myöntää, mutta kyllä kymmenen minuutin ajan sitä katselin ja toivoin ja toivoin että siihen tulisi edes jotain... Eipä tullut. Virallinen testipäivähän minulla on meidän hääpäivänä, 30.9. Siitä tulee joko ilon tai surun hetki. Kumpa se olisi nyt vihdoin onnistunut ja saisimme viettää ihanan iloisen hääpäivän ja mennä syömään oikein oikein hyvää ruokaa ravintolaan.

inseminaatio syyskuu -13

Kuten aiemmin kirjoitin seuranta ultra oli torstainen 12.9, jossa odotti yllätys että kierto on edellisiin kiertoihin verrattuna "pidemmällä".
Sunnuntaina 15.9 sain iltapäivällä positiivisen tuloksen ovulaatiotestiin. Maanantai aamuna heti soitto Tampereen Fertinovalle, josta soitettiin hetken kuluttua takaisin, 13.20 tehdään inseminaatio.
Lähdimme ajamaan Tampereelle (meiltä matkaan menee muutama tunti) kiireellä. Perille pääsimme, vajaa 10minuutin toimenpiteen jälkeen sain pienen hetken huilata ja hengähtää sängyllä. Ja mikä ihaninta, olimme juuri lähdössä kun lääkärimme tuli vastaan, toivotti kovasti tsemppiä ja halasi lujasti, tuli kyynel jos toinenkin... Vastasin hänelle, ihanalle lääkärille "kiitos, toivottavasti tapaamme seuraavan kerran erilaisissa merkeissä" Hän nyökkäsi.
Nyt inseminaatiosta on 4vuorokautta. Minua jäi inseminaatiossa häiritsemään tällä kerralla kovin monikin asia... Miksi minulla oli jo sunnuntai-iltana kovat kivut alavatsassa? Kysyinkin kun lääkäri kertoi follin koon, että eikö se muka ole puhjennut vielä :D Nyt tämä siis härnää minua, puhkesiko se ollenkaan. Voiko ovuloimattomassa kierrossa olla folli? Testikin näytti plussaa, näyttääkö ovuloimattomassa kierrossa?
Tällä kertaa inssi oli muutenkin erilainen, koskaan itse toimenpide ei ole tuntunut juuri missään, lääkärin mukaan täysinäinen rakko on auttanut siinä.(koskaan en ole ehtinyt ennen inssiä käymään vessassa) Mutta vasta tunnin päästä inseminaatiosta vatsani tuli kipeäksi, yleensä jo heti alkaa kipu. Oliko tämä todella se erityinen käynti nyt? Inseminaatiosta lähtien vatsa on ollut kipeä, enemmän tai vähemmän kuukautiskipuja. Sekin vähän häiritsee... Eikä raskausoireiden todellakaan pitäisi alkaa vielä hetkiin aikoihin! Minulla on myös joskus ollut munasarjassa kysta. Tämä on hieman samanlaista, mutta paljon paljon lievempää kipuilua, eikä niinkään kokoaikaista kuten kystan kanssa. Silloin en edes pystynyt välillä kävelemään.

olenkohan ihan hullu?

Kirjoittelen nyt tänne blogiin näitä vanhoja tietoja, joita olen laittanut ylös... Siinä toivossa, jos ja kun onnistuu niin tiedän tarkalleen, ja mukavahan se olisi lapselle sitten joskus näyttää mitä kaikkea hullua äiti on ylös kirjoitellut kun häntä odotettiin...

inssin seurantaultra

Torstainen 12.9 oli tämän kierron ensimmäinen ulra. Oikealta puolelta löytyi jo 14mm follikkeli, ja limakalvo hieno kolmikerroksinen 8mm. Hassuinta tässä on että luonnollinen kierto ja jo kiertopäivä 11 olikin noin mukava follikkeli kyydissä. :)
Klinikalle soiton jälkeen olin taas viisaampi-> jos ovulaatiotesti plussaa aiemmin kuin sunnuntaina 15.9 on tämä kierto mennyt ohi. Onneksi ovulaatiotesti plussaa iltapäivällä sunnuntaina ja seuraava inseminaatio olikin sitten maanantaina... Siitä kirjoittelen myöhemmin.
Sunnuntai iltana kuitenkin minulla oli tunne että nyt se ovulaatio oli ja meni. Alavatsa oli niin kipeä!

Syli täynnä rakkautta...

Se tunne kun monen vuoden ajan olet toivonut pientä nyyttiä. Se tunne kun kaikki alkaa mennä eteenpäin VAUHDILLA.
Se oli marraskuu -12, oli ensimmäinen käynti Tampereen Ava-klinikalle (nykyään Fertinova) . Tämä tapahtui alku marraskuusta, ennen joulukuuta olimmekin jo käyneet tuolla ensikäynnillä, lahjasoluneuvonnassa ja antaneet toiveemme luovuttajan ominaisuuksista. Joulukuussa -12 tehtiin meidän ensimmäinen inseminaatio. Niin korkealla, mutta niin nopeasti tultiin rytinällä alas...Ei onnnistunut, ja minä hölmö kun olin ihan varma. Meillä tehdän hoidot ihan luonnolliseen kiertoon.
Seuraava inseminaatio oli ajoitettu helmikuulle (rahallisista syistä), samalla kaavalla ja ei tulosta.
Kolmas kerta (toden sanoo), ei sanonut tuokaan meille mitään, tulosta ei tullut ennen kesääkään. Epätoivo alkoi hiipiä ja kutittelee edelleen selkään, mitä jos?! Kesä meni kivoissa merkeissä, välillä harmiteltiin ettei meille koskaan suoda omaa pienen pientä. Matkalla on tullut seurattua, jos jonkin sortin blogeja aiheeseen viitaten... vauvakuumeilusta odotus-blogeihin ja harmiteltua.... Kun ensikerran yritimme, löysin superihanan blogin, kertoi äideistä, joilla ensimmäinen inseminaatio samoihin aikoihin meidän kanssa, heillä onnistui, meillä ei. Nyt heillä on se ihana pieni sylissä! ONNITTELUT jos tänne eksytte :)
Tässä siis hieman pohjaa meidän tarinan alulle. Kunpa ei tarvitsisi koko elämää odottaa :) Anteeksi, mikäli kirjoitin epäselvästi / et ymmärtänyt jotain :)
Saa laittaa kommentteja: pikkunyytti28@gmail.com
-Tämä siis elämäni ensimmäinen blogi-kirjoitus, joten vinkkejä ja aiheita otetaan vastaan :)
~kerttu~