perjantai-illan pohdintaa

Tässä olen miettinyt, miettinyt ja ajatellut elämää eteenpäin.

Nyt ne ajatukset on aikaa saada tekstiksi saakka, tai ainakin toivottavasti saan kaiken tähän sanoiksi. Osaisinpa selittää niinkuin ajattelen.

Aloitetaan vaikkapa näin. MIKSI ?! Olen tällä viikolla kuullut oikeasti mitä kamalampia raskausuutisia entisten "luokkakavereiden" tai heidän nuorempien sisaruksien "lisääntymisestä" (kamala sana lisääntyä :D) Näin ei saisi sanoa, että ovat kamalia, mutta ne todella ovat... Kirjoittelempa muutaman esimerkin. Ensimmäisenä mut sai itkemään siskoni, tiistaina jolloin olin tehnyt aamulla negatestin ja kuukautiset alkoivat päivällä. Sisko kertoi miten hänen luokkalaisensa oli juuri synnyttänyt vajaa viikko sitten "ei terveen" tyttö vauvan. Syy tähän niinkin ihana kuin alko+lääkkeet KOKO raskauden ajan. Lapsi tietenkin heti huostaanottoon ym. ja jee elämä tällä suuren suurella tulevaisuuden lupaus tytöllä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, alkoa alkoa alkoa ja kaikkea millä nuppi menee sekaisin, edes hetkeksi. HITTO että mulla rupesi veri kiehumaan, halusin niin hakata päätäni seinään ja kysyinkin myöhemmin illalla yksin ollessa itseltäni "minkä h*lvetin takia minä ja rakkaani emme saa lasta edes hoidoissa käymällä, vaikka tuollaiset välinpitämättömät pamahtaa vahingossa paksuksi tuosta vaan,pitäisikö itsekin pistää elämä niin surkeaksi ettei varmasti mikään olisi lapselle hyväksi, niin ehkä itsekin raskautuisin". No näin on varmasti myös moni heteropariskunta ajatellut. Toisilla on OIKEASTI elämä "täydellistä" lapsen tuloa varten, työt, rutiinit ym. Mutta silti ei heille suoda lasta, kun taas ihmiset joilla ei välttämättä ole edes kattoa pään päällä viikon päästä ja silti heille suodaan pieni nyytti. MIKSI?

Toinen tapaus josta kuulin torstaina oli tuttavani veli, joka oli tullut isäksi, mutta kuuli tästä lapsestaan vasta tytön ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ns kaikki muut tiesi mutta kukaan ei viitsinyt sitten "infota" isää, "pian saat alkaa pistää rahaa mun tilille"-tyylillä. Tämä äiti kun vaatii isyydentunnistamista nyt, ja on sanonut suoraan, vain siksi jotta lapsella olisi vaippoja. AJATELKAA !!!!!!! Miten jotkut vaan voivat oikeasti näin surullisella tavalla leikkiä, pelata lapsella, pitää lasta pelinappulana, vain siksi että itse saisi rahaa ?! Herranje! Jos minä olisin raskaana, olisin niin 100% varma, että en millään riskeeraisi tämän pienenpienen henkeä !!!

Sanonut sitten näihin "ihaniin" lapsi uutisiin "Kyllä karma tulee vastaan, kyllä joskus harmittaa vielä" Niinkuin uskon, uskon että tätä nuorta naista harmittaa vielä joku päivä, meni ja "pilasi" yhden pienen tytön elämän. Ehkä joku päivä hän miettii mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Voin vain kuvitella MILTÄ tästä tytöstä (toivottavasti hänen elämänsä jatkuu vielä PITKÄÄN, ja saa onnellisen, rakastavan perheen) tuntuu jos/kun ymmärtää ja kuulee miten välinpitämän hänen biologinen äitinsä oli kun ei välittänyt hänestä,miksi äiti ei minua halunnu-olo.

Itselläni on "melko" vaikea suhde isääni, on hyviä ja pahoja muistoja hänestä. Isä ei pienenä ollut läsnä juurikaan, silloin kun hän oli se oli riitaa tai väkivaltaa. Ehkä tästä kaikesta ne huonot muistot ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Näistä monesti olemme puhuneet näin aikuisempana. Kuitenkin nykyään välit isääni ovat läheiset, näemme viikoittain, puhumme melkein kaikesta avoimesti ja tulemme juttuun. Isä kun  muuttui heti "hillitymmäksi" vanhempieni eron jälkeen. Isä ei enään hakannut. (ihana sanoa tämä, EI enään).... Huojentavaa sanoa tämä ääneen, tai siis kirjoittaa tästä. Puoliso, äitini ja siskoni ovat ne ihmiset jotka tietävät, muutama sukulainen sillain kautta rantain. Mutta joo, joskus jos olisin osannut asioista avautua enemmän olisi minulla varmasti ollut helpompi nuoruus. Kuitenkin tämä on ollutta ja mennyttä, tästä ehkä vielä joskus lisää, jos tekee mieli aiheesta kirjoittaa :)

Koko kirjoitukseni kuitenkin on nyt pointtina siitä,MIKSI? Tämä kysymys on varmasti monen monen huulilla, ja ehkäpä juuri siksi, että toisille vain on vaikeampi saada perheenlisäystä kuin toisille. Ja kun itse sitä perhettä toivoo ja siitä haaveilee niin se sattuu. Se todella satuttaa kuulla mitä jotkut ihan oikeasti ovat valmiita tekemään oman hyvänolon vuoksi. Minä olen valmis luopumaan melkein mistä vain. Minä olen valmis "anomaan" vaikka kuinka suuren lainan JOS vain voisin  olla varma että se kannattaisi ! Miksi minä joudun maksamaan siitä, että saisin perheen ? Välillä tuntuu, että minua ja puolisoani rankaistaan! Mutta mistä? Siitäkö että olemme lesboja? Olemme naispari, joka välillä tuntuu täällä Suomessa olevan rikos, siitä joutuu tilille ! Muutenkin se harmituttaa, me maksamme hoidoista, toiset saa TAHTOMATTAAN lapsen ilmaiseksi....

No ehkä parempi lopettaa, ja pohtia lisää taas kun tulee se suuuuuuri paha olo joka PITÄÄ purkaa, tänne tietenkin :)) Jätäthän puumerkin, minua kiinnostaa kuinka moni lukee ;)

EIPÄ vieläkään...

meitä onnistanut ei neljäskään inseminaatio

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 13

Rinnat kosketusarat, hyvä että rintaliivit voi laittaa ilman sattumista, vatsa on kuin potkupallo joka kipuilee kuukautisia (tulevia). Vielä ihme kyllä ei ole alkanut vaikka olo antaa niin ymmärtää... Testissä ei toivon kipinääkään, mutta silti nämä ihmeelliset rinnat jaksaa ihmetyttää, eipä näin kipeät ole kuukautisia ennen. Mutta kyllä ne hanat aukeaa ihan juuri, otin panadolinkin jo varmuudeksi estämään sitä tuskan viiltävää kipua.

DPO 10

Tänään on dpo10 ja vielä eilen illalla olin taas toivoa täynnä, alamaha TODELLA kipeä. Siis todella, mikään asento ei ollut hyvä, alaselkää särki kovasti. Nyt uskallan myöntää (toivottavasti ei ole mielen tekemiä kepposia) mua on "kuvottanut" 2päivää. Edellispäivänä kahvi ei ns maistunut. Jotenkin aina unohdin juoda kahvin loppuun, siis kuppi unohtui pöydälle ym. Yleensä hörppään vielä tyhjästäkin mukista, kun muistelen että siellä on edelleen kahvia, aina ennen ollut kuppi tyhjä. Olen siis kahvin suuuuuuuuuurkuluttaja. Helposti ennen mennyt pari masterillista päivässä, ehkä vielä yksi pannullinen puolison kanssa illalla lisää :D Edellispäivänä myös ennen ruokaa ja ruuan jälkeen teki pahaa. Ei oksettanut, mutta kuitenkin pala oli kurkussa ja tuli fiilis, jos nyt menis oksentamaan niin se varmasti helpottaisi. Näin en kuitenkaan toiminut vaan odottelin huonon olon poistumista. Huono olo lähti muille maille illalla vasta. Ja takaisin tuli iltapalan jälkeen. Eilen sama homma, teki huonoa ruuan jälkeen, vielä sänkyyn mennessä pohdin hakevani oksuvatin seuraksi. Ei ole tarvinnut siis oksentaa, mutta olo on niin sekava ruuan jälkeen... Tähän vielä otetaan lisäksi ummetus, joka ei ole pahemmin onneksi minua koskaan vaivannut, tiistai-,keskiviikko- ja eilisiltana on ollut kova ummetus,kuitenkin tarve mennä asioille, vaikkei siitä mitään tulekaan. Kun taas aamulla herätessäni ollut kova kivistys vatsassa, päästä isommalle hädälle, no aamuisin taas onkin sit ollut vatsa kovin löysällä. Pelkäämpä että nämä ovat mieleni oikkuja, jos näin ei ole otan vastaan kaiken. Vaikka pahimman mahdollisen ummetuksen, ihan mitä vain jotta voisin olla raskaana !

Aamulla tein testin, huonoa oloa ei vielä tänään ole ollut, kai se taas illalla kyläilee. Testi näytti samalta kuin eilen, tyhjää täynnä kontrolliviivan lisäksi. Aivan käsittämättömän pettynyt olo taas..... Niin turha olo, kun samalla iltaisin on ihan selkeää varmuutta omassa päässä "tämä on raskautta", kun taas aamuisin saa kaiken haaveilun vetää pöntöstä alas. Olen muutenkin niin kärsimätön luonne näissä asioissa, kuulostaa ehkä jonkun korvaan rujolta, mutta alan olla niin pettynyt itseeni. Klinikan mukaan on aina niin oikea aika, luovutetut siittiöt ovat melkeinpä priima tavaraa, ne laitetaan minun kohtuuni. Siihen se sitten jääkin, minä en pysty tekemään mitään, munasoluni kyllä, mutta tuntuu siltä kuin munasolu ei olisi halukas tarjoamaan meille sitä ihanaa onnea, raskautta ja pientä nyyttiä. Olo on turha, eipä saisi valittaa, mutta tämä on minun purku keinoni,blogi. Nyt vihdoin kun olen saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne, aion ylläpitää sitä kaikella ilolla ja surulla. Ruusuilla ja risuilla. Vaikka tätä ei kukaan lukisi, voin minä sitten joskus lukea ja naureskella omille jutuilleni miten naivi sitä on joskus ollut.

Olen aina ollut hirmuinen puhumaan vauva aiheesta, varsinkin piina-aikaan. Puoliso välillä saanut tarpeekseenkin "eikö voitais puhua jostain muusta". Nyt olen ollut puolisolleni melko hiljaa aiheesta "jos olen raskaana". Itse asiassa en ole kertonut kuin ensikerran vasta eilen hänelle että teen jo testejä :D *Parempi pitää omassa päässä, ja täällä blogissa nämä ajatukset, en halua kuormittaa häntä jatkuvalla mitä jos alkavilla lauseillani.

Niin ja tein myös ovulaatiotestin, niitä kun on miljoona tuolla kaapinpäällä :D Se oli ihan täydellisen puhdan nega, voih, siinä meni viimeisetkin raskautumistoiveet. Kumpa voisin luottaa oman kehon tuntemuksiin ja heittää vesilintua noilla testeillä. Miksi itseään kiusta testaamalla kun ne kuitenkin vain näyttävät negatiivisia. Kuitenkin onhan vielä edelleen liian aikaista testailla, silti monella muulla on näkynyt aiemmin testeissä, miksipä ei minullakin, toivo heitetty :/

Huomenna taas uudella innolla, tai ehkä jo illalla, tiedä sitten millainen olo taasen on <3

DPO 9 ja ihme uni?

Dpo:t juoksee eteenpäin, hitaasti madellen ! Testi ei anna mitään osviittaa, ihme ihme silmillä tiristeltäviä viivanpaikkoja, joissa EHKÄ jotain punaista, en jaksa taas...

Kerronkin teille nyt mitä unta näin, herättyäni jäin tätä pohtimaan, josko se olikin enne.. VAI miten tämä uni pitäisi tulkita? ->

Olimme äitini ja hänen miehensä luona käymässä, odottelimme varhaisultraan aikaa heidän luonaan. Olen siis ilmeisesti saanut unessa plussan ? Kuitenkin kas kummaa äitini kotona sattui olemaan jokin ultrauslaite, pieni mutta toimiva. Sillä sitten vatsaamme katselimme, mitään ei näkynyt. Kunnes tokaisin, ehkä siellä ei olekkaan mitään. Tähän äitini vastasi "en vain uskaltanut teille sanoa, mutta minusta tuntuu että et olekaan raskaana". Kunnes heräsin, tässä uni lyhyistettynä kohdasta joka minua jäi häiritsemään... Onko tämä enne, en ole raskaana enne. KUKA OSAA TULKITA UNIA??? Näettekö muut unia ? Millaisia? Juuri piinapäivien aikaan ? Jos et halua kommentoida, lähetä vaikka sähköpostia : kerttu.kerttu (at) luukku.com

Sähköpostiin voi myös kirjoitella kaikkea muutakin, mikäli askarruttaa jokin asia :) Lisäksi ideoita ja aiheita kirjoituksiini voi ehdotella :) Kirjoittelen mielelläni :) Päällimmäisenä kuitenkin itselläni tämä raskautuminen mielessä, joten voisi jopa muu aihe hieman sivuuttaa näitä tunne tiloja ! :)