Olipas perjantai...

Täytynee myöntää, pitkästä aikaa helpottava, mutta raskas perjantai. Perjantaimme liikkui suurimmaksi osaksi muiden asioiden ja muiden ihmisuhdeongelmien ympärillä. Ensiksi haluan sanoa, ihanaa meillä on asiat hyvin, meillä ei kotona sodita mitä kummallisemmista asioista, töitä ei tuoda kotiin, kummallakin on terveys tallella, saamme elää elämää yhdessä ja olemme onnellisia !

Tapasimme piiiiiiiitkästä aikaa ystäväämme, josta ei sitten ole kuulunut mitään heidän talonoston jälkeen. Tätäkin ennen olimme yhteyksissä lähinnä vahingossa, erinäisten samojen kauppareissujen aikana vain vaihdoimme kuulumisia. Noh, monien sattumien kautta törmäsimme tänään kaupassa jälleen, kuitenkin vaihdoimme hieman erilaisia kuulumisia kuin aiemmin. Ystävän voinnista huolissani olleena, kutsuin hänet meille iltaa viettämään, ensi kertaa yli vuoteen (kiitosta vain hänen puolisonsa, joka ei ole niin mukavasta päästä, ja on estänyt häntä pitämästä yhteyttä moneen muuhunkin ystävään ja tukijoukkoon, harmi vain ystävämme ei tätä huomannut aiemmin) ! Kerrompa hieman taustaa ensin, ennen meidän iltaa. Tämä pariskunta tapasi baarissa, kaikki muut pienellä paikkakunnalla tunsivat/tiesivät kyseisen herran kukasta kukkaan- menetelmän hyvin, mutta ei ystävämme, joka muutti toiselta paikkakunnalta. Häntä varoiteltiin, kerrottiin millainen muiden paikkakuntalaisen silmissä tämä mies on, on ainakin ollut viimeiset vuodet. Hän ei kuunnellut, ei ottanut kuuleviin rakkaudesta sokeisiin korviinsa. Minä aina harmittelin puolisolleni miten suoraansanoen kuseen tuo mies vielä ystävän vie. Puoliso ei tiennyt kyseistä miestä niin hyvin kuin minä, ylä-aste aikoina silloinen kaveri sai tutaa tuon miehen julmuuksia. Joten valitettavasti jouduin taas uudelleen seuraamaan hänen sydämen särkemistä. He olivat noin vuoden asuneen koiriensa kanssa rivitalossa erittäin arvostetulla alueella, miehelle oli tärkeää rahatilanteesta huolimatta näyttää ystävilleen heillä olevan "rahaa". Ystävä kävi töissä, mies myös. Viime syksynä, vuosi sitten miehelle oli tarjottu vakituista työsuhdetta, silloisessa työpaikassa, hän kieltäytyi ottamasta paikkaa, ja otti loparit. Tällöin ystävämme sitten jäikin työttömäksi. Samoihin aikoihin tämä mies alkoi ehdottelemaan talon ostamista, olivathan he jo keväästä saakka toivoneet perheenlisäystä, sitä kuitenkaan saamatta. Minua jo tallöin ihmetytti heidän avoin puhe talonostamisesta ja lainan saannista, vaikka mies oli juuri kieltäytynyt ottamasta vakituista työtä vastaan ja ystävä tuolloin tyttömänä. No tästä ei metakkaa nostettu, ajateltiin kaikelle olevan vain järkevä selitys, mutta asia josta ei hiiskuta, varsinkaan meidän kaltaisille ihmisille. Pidimme yhteyttä, erittäin vaihtelevasti, välillä vain känniääliön kuskaamiseen sovimme miehen mielestä, muuten meihin ei otettu yhteyttä. Luovutettiin, annettiin olla, ajateltiin jotta meihin otetaan yhteyttä kun saavat elämänsä järjestykseen. No meni muutama kuukausi, oli tammikuu, puolison puhelin soi ja olimme juuri ostaneet uuden auton, kävimme näyttämässä, ja taas vaihdettiin pikakuulumiset. Sitten se alkoi, se asia jota pelkäsin kuulevani, ystävän olevan raskaana.... Ei kuitenkaan, onneksi, en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni lasta tämän miehen kanssa. Onneksi ystävä vain tokaisi, että ei mitään tapahdu. Huh. Keväällä yritimme pitää yhteyttä, ystävä oli vaihtelevasti töissä ja välillä taas työtön, ei siitä yhteydenpidosta mitään tullut kun ei koskaan tiennyt, koska on töissä, koska voi soittaa ja koska ei. Ei sitten mitään. Mies yritti estää ystävää tapaamasta jo pelkästään veljeäänkin... Tilanne vain paheni, eikä ystävä huomannutkaan kuinka kesäkuun loppupuolella olikin allekirjoittanut talonosto paperiin nimen, lainapaperiin ym. Kunnes vihdoin pääsivät muuttamaan, me ei päästy tupareihin, oli mummon juhlat. Jälkeempäin ajatellen, onneksi. Siellä olikin sitten sattunut ja tapahtunut kaikenlaista joista kuulimme vasta TÄNÄÄN. Tosiaan meni aikaa, meni aikaa ja tilanne siihen ettei pidetty mitään yhteyttä kukaan toisiimme. Kunnes tänään näimme.

Ystävä saapui kuuden aikaan meille, oli niiiiiin iloinen, rauhallinen ja helpottunut. HE ovat eronneet, ei ole enään heitä, saimme ystävämme takaisin !!!! IHANAA! Hän kertoi tyynesti, olemme eronneet, olen asunut jo muutaman kkden omassa asunnossa ja mies talossa jonka ostivat. Mies ei kuitenkaan millään ilveellä saa ostettua ystäväni osuutta talosta pois, pankki ei todella myönnä hänelle niin suurta lainaa. Mielestäni muutenkin 200 000€ on suuuuuuri raha, kun vain toinen on töissä.  Muutenkin vähän epäilimme miten, nyt sekin selvisi, miehellä oli edellisestä liitosta jäänyt hirmusumma rahaa, oli nyhtänyt edellisen vaimon kuiviin ja häipynyt, se kävi käsirahaksi, joten lopun lainasi pankki ja miehen  vanhemmat takaajiksi. Aika touhua vain sanon minä. Ystävämme siis joutuu nyt elämään hölmön päätöksensä kanssa elämää siihen saakka kunnes miehen vanhemmat maksavat hänet ulos. Meille jäi jotenkin keskustelusta olo, että mies olisi tahallaan huijannut ystävän ostamaan kanssaan talon, jotta vanhemmat maksaisivat hänen osuuden talosta pois ja hänelle jäisi ainoastaan oma osuus maksettavaksi. Joojoo, tiedetään kuulostaa hassulta, mutta jos tuntisitte kyseisen miehen, että epäilisi hetkeäkään selitykseni aitoutta :( Valitettavaa. Kuitenkin  loppu hyvin kaikki hyvin ! Ystävämme ei siis ehtinyt saamaan lasta tuon kyseisen kusettajan kanssa. Hän on niiiiiiin helpottunut että pääsi miehestä eroon, vaikkakin kaikki raha-asiat saavat kunnon stressin aikaiseksi. Lupasimme kuitenkin olla parhaalla mahdollisella tavalla tueksi, jos vain voimme. Rahaa emme voi tarjota, mutta yösijaa ja juttuseuraa sekä muutenkin tukea taas NORMAALIN elämän aloittamiseen.

Moneen junaan meitä vaan on, välillä en ymmärrä miten ihmeessä nämä ihmiset saavat toisia niin kovin helposti lankaan. Vaikka muut vierellä varoittavat niin sitten niistä varoituskolmioista vaan katkaistaan välit vai ? No, kyllä jokainen ihminen  ymmärtää, ennemmin tai myöhemmin. Jokaisessa meissä asuu hölmö rakastaja, se vain pitää huomata ennenkuin on liian syvällä ja sitten on vaikea uida pinnalle.

Kuulimme myös kaikkea muutakin, niistä en nyt yön pikkutunneilla jaksa kirjoittaa :) Paljon kaikkea mieltä järisyttävää, helpottavaa, ihanaa ja järkyttävää..Päällimmäisenä mieleen jää tästä perjantaista ennen kaikkea ystävän "takaisin tulo" ja se että me kaikki olemme erilaisia, hyvällä tai huonolla tavalla <3

Itsensä kiusaamista

Tästä on tullut tapa ! Erilaiset äidit- ja Teiniäidit- sarjaa seuraan, aina kun uusi jakso ilmestyy, se on katsottava. Teiniäidithän pyörii toista kierrosta jo, ensimmäisenkin jo katsoin, nyt odotan toista kautta. Huoh. Miksi täytyy itseä kiusata kerta toisensa jälkeen enemmän ja enemmän. On vain niin mukava katsella ja kuvitella itsensä siihen vanhemman rooliin. Ajatella miltä itse näyttäisi samassa tilanteessa, miten itse toimisi ja sitten kun on minun aikani toimin näin ja näin. Haaveilua ei kukaan kiellä, itsensä kiusaamisen saisi kylläkin kieltää.

Odotan kovasti jo joulukuuta ja sitä onnistuuko ajallisesti kaikki, uskon minun saavan järjestettyä ajat kuntoon. Puolisollani taas tuskin niin helposti, hänen mukana silti tahdon olevan joka kerta, sillä jos juuri tällä kerralla lykästää, en tahdo puolisoni tuntevan meidän onnistuneen koska hän ei ollut paikalla. Tämä on meidän yhteinen polkumme ! Olisipa jo tosiaan joulukuu, hieman olen kyllä arastelemalla kysellyt, jos se olisikin jo marraskuu.. Vastausta en ole saanut, tietysti sehän tarkoittaisi nopeammin organisoitua aikajärjestelyä, hmmm. kuulostaa hieman vaikealta eikö? Jep, sitä se onkin. Aina ei mene ajatukset ja työt samaan soppaan. Ehkä jo menemmekin ensikuussa aukiolotutkimukseen ja sitten joulukuussa itse inseminaatioon.

Olen lukenut myös aukiolotutkimuksen edesauttavan raskautumisessa ? Onko todella näin? Vaikka putket olisikin auki niin silti se toimenpide ärsyttää limakalvoa kiinnittymisystävällisesti? Joten onkohan se niin että pitäisi juuri siinä kierrossa käydä aukiolotutkimuksessa kun on inseminaatiokin, vai voiko se myös auttaa seuraavaa / seuraavia kiertojakin? Paljon on taas hölmöjä kysymyksiä mielenpäällä ! Ehkä näitä taas pohdin tulevan yön ja nukun huonosti. Liikaa asioita yhteen päähän :/

Hyvät yöt, minä menen nyt nukkumaan :)

Suunniteltuja ja suunnittelemattomia ostoksia

Perjantaiksi olimme sopineet käyvämme Gigantissa katsomassa äidilleni uutta puhelinta. Murun töistä tulon jälkeen hieman siistimme autoa koirien jäljiltä, jotta ei tarvitse hävetä silmiä päästä kun äiti huomattaa kuraisista tassun jäljistä :D Sitten kiireellä liikkeelle ja noutamaan äiti matkan varrelta. Puoliso meni katsomaan isovanhempiaan ja minä äidin kanssa puhelimen valintaan. Katselimme kaikki perusmallit aluksi, aivan kuten olin antanut äidille tehtäväksi : "Mieti, haluatko näppäimet vaiko kosketusnäytön, kaikkea opit kyllä käyttämään, sekä merkkiä olin ohjeistanut miettimään alustavasti." Eipä äiti oikein ollut osannut hahmottaa asioita... Kuten kuvitteli : "hirmu iso varmasti se 4tuuman näyttö".. Hmmm.. Käteen saadessaan kyseisen kokoisen puhelimen ja sitä siinä räplätessään ei tiennyt sen olevan juuri tuo "hirmu suuri puhelin".. Tykästyi siihen kovasti. Huolenaihe hänellä oli onko se hankala tuo kosketusnäyttö ym. Näytin hänelle perusasiat joita hän puhelimelta vaatii. Viestit ja puhelunsoitto sekä miten pääsee lokista katsomaan vastaamattomat puhelut. Tykästyi ja minun muita juttuja katsellessa hän jäi vielä kokeilemaan puhelinta. Ja kas, minä jouduin patistamaan, jotta päästään joskus kaupasta pois, sanoin että ostan sen syntymäpäivälahjaksi hänelle. Sillä sipuli ! Tähän sitten päädyimme, saimme maksulapun ja suojakalvot ja silikonikuoret mukaan. Ajattelin meidän pääsevän pian pois kaupasta. Kunnes...

Menin vahingossa mainitsemaan meidän tarvitsevan jääkaapin, tuo meidän jenkkikaappi on PIENI !! Siis kerran viikossa kaupassa käymiseen saa todella tehdä töitä, jotta saa kaiken kaappiin nätisti. Eniten tietysti kymmenen maitopurkkia vie tilaa :D Emmeekä edes tarvitse pakastinta jääkaapin yhteyteen, meillä olevan arkkupakastimen vuoksi, joka kuitenkin on päällä aina. Katselimme ja ihastelimme, kunnes rakastuin.... Niin ihana teräksen värinen, jollain pinnoitteella ettei edes sormenjäljet jää siihen pintaan... Aivan ihana ! Kahva on ihana, jota ei tartte rykiä auki. Jollain multiflow-järjestelmällä joka puhaltaa aina tasaisesti koko jääkaappiin ilmaa... Noh hinta, liikaa!! Sitä tietenkin ääneen harmittelin. Noh, tietenkin myyjä tulee ja myy ja myy ja myy sitä kaappia, tietenkin.. Itse yritin olla -en niin kiinnostunut kaapista-, koska halusin myyjän pois. Vihaan tyrkytystä, haluan rauhassa katsella ja miettiä, apua tarvittaessa kysyn. Mutta se on heidän työtä. Äiti vain ei ymmärtänyt sen olevan liian iso raha, koska jääkaappi ei ole pakollinen, meillä on nyt parivuotta vanha, kuin uusi ja toimiva. Se vain olisi ollut käytännöllisempi. Puolisi saapui ja äiti meni ja esitteli... Muru oli sitä mieltä, että huh, vau, upea NAM ! Sitten se pommi putos... Äiti: Mä voin ostaa sen teille joululahjaksi. HUH ! On vähän hintava joululahjaksi.. No ei tästä kummemmin. Päästiin vihdoin pois kaupasta, en suostunut noin suureen joululahjaan, en ole tottunut tälläisiin pommeihin.. Autossa kehui, että joko tuo jääkaappi tai sitten se teidän haluama sohva (sekin maksaa eli 1000€)... Mikähän sitä äitiä nyt vaivaa... Kommentoi vain että ostimme hänelle puhelimen niin se on nyt sit hyvitystä... Anteeksi nyt vain mutta puhelin maksoi vajaa 200€.... Äiti laskutunnille laskemaan :D

No kuitenkin pohdinnan jälkeen, olemme menossa katselemaan myös muualle muita jääkaappivaihtoehtoja niin olen yrittänyt nyt etsiä mikä olisi sellainen kestävä, meille sopiva kaappi. Tuo Samsung on kyllä kieltämättä hyvä merkkikin jääkaapiksi. APUA.

Silti kun  kokonaisuutta ajattelee, meillä on keittiö aivan kesken uuden sisustuksen suhteen, pitäisi tehdä keittiöremppa, melkei alusta saakka.. Siis kaapit, niitä on liian vähän. Maalia pitäisi paneelille näyttää ja ja ja. Tänä vuonna olemme tuon olohuoneen saaneet ihanaksi, vain uusi isompi kulmasohva uupuu enään. Tuntuu välillä, että tuo olohuonekin on liian iso kun sinne sai hakemalla hakea oikean kokoista mattoakin, Sinne kun ei perusmatto riitä, eikä mielestäni ole kaunis jos laittaa kaksi vierekkäin.

Niin ja itsekin ostin uuden puhelimen viime viikolla ! Ihanan uuden samsungin galaxy s3. Tämä on kyllä ollut itselle odotuksia vastaava puhelin ! :) Pidän todella.

Ja pistämämpä tähän loppuun vielä, hyvin se äiti on oppinut käyttämään sitä kosketusnäyttöä, vaikka ajattelin sen olevan haastavampaa, mutta ei. Sisko kyllä kauhisteli miksi siinä ei ole yhtään näppäintä :D

Mutta, hyvät viikonalut kaikille, vaikkakin maanantaita vietetään !

Tutkimuksista

Viime viikkoina mielessä on ollut taas paljon, ilman inssijännitystäkin. Ehkä enimmäkseen tutkimuksista puheltu, luettu ja koluttu koko internetti kaikenmaailman "rutiini" tarkastuksista ennen hedelmöityshoitoja. Päällimmäisenä kummastuttanut asia, josta jo aiemmassa kirjoituksessani postasin. Aukiolotutkimus, miksi EN oikeasti ole itse aiemmin sitä jo vaatinut ? Miksi olen venyttänyt asiaa vuoden, ja ajatellut lääkärini kyllä tietävän mitä tekee sekä mihin tutkimuksiin minut lähettää.

Ensinnäkin kun kävimme silloisella Ava-klinikalla nykyisellä Fertinovalla ensikäynnillä meille tarjoutui lääkäriksemme mieshenkilö, josta en sitten ensitapaamisen pitänyt. En tiedä miksi, hän jotenkin oli vähättelevä meidän halustamme perustaa perhe. Ja jotenkin yliampuva lupauksistaan meidän hoitojen suhteen. Hänelle oli itsestään selvää kirjoittaa lähete verikokeisiin, jossa sain omalla paikkakunnalla käydä. Seuraavana hän ohjasi meidät lahjasoluneuvontaan, jossa taustaamme ja perhesuhteitamme arvioitiin.... Tämän jälkeen heti ensimmäiseen inseminaatioon. Ensimmäisen suuren kolauksen jälkeen pidimme parin kuukauden tauon. Keskusteltuamme olimme päätyneet siihen tulokseen, vaihtamaan lääkäriämme, meidän kemiamme ei vain kohdanneet.

Toiseen inseminaatioon mentiinkin jo eri lääkärille, naislääkärille. Joka näin myöhemmin ajatellen on kommentoinut inseminaation jälkeen aina -> jos ei onnista, niin seuraavan kerran sama kaava millä mennään eteenpäin.....
Se hieman harmittaa, aina vain samaa, eikö mitään uutta ? Toisaalta hyvä niin, kroppani toimii, mutta miksi en silti raskaudu ?

Minulla siis on alusta saakka tehty aina luonnolliseen kiertoon, kroppani siis toimii... Mutta silti täydellisistä ajoituksista huolimatta joko munasolu ei hedelmöity tai onnistu kiinnittymään....

Mielestäni tuleva viides inseminaatio on jo niin mones hinnassa katsottuna, ettei mahdollisesti tarvittavat lisätutkimukset kyllä olisi pahasta... Jos putkissa onkin häikkää, on kaikki tähän astiset hoidot olleet yhtä tyhjän kanssa. En oikein osaa päättää mitä ajattelen, ajattelenko tämän olevan rahastusta vai oikeata uskoa minun kehooni? Että he oikeasti uskovat kehoni toimivan ja oikeasti toivovat meille raskautta ?

Pääni sisällä on sellainen myllerrys, että oksat pois... Välillä tekisi mieli vain vaihtaa klinikkaa. Ehkä se on edessä, toivon mukaan ei. Sillä olemme päätyneet aukiolotutkimukseen, jahka se saadaan ajallisesti onnistumaan sekä yhteen viimeiseen inseminaatioon. Sen jälkeen alamme todenteolla miettimään miten eteenpäin ja minne...

Tunnen sen paineen pään sisällä, onneksi sain osan pois tänne :))

uusi viikko

Taas on yksi viikonloppu takana. Keskusteluja on käyty ja perjantaina varsinkin puhuimme tiiiviisti ja rakentavasti meidän projektistamme. Olemme päätyneet vielä yrittämään viidettä inseminaatiota, hurjalta tuntuu rahan meno, mutta yrityksiä katsoen olemme kulkeneet vasta pienen polun, toivottavasti se polkuna pysyykin. Keskustelimme siis ennen neljättä inseminaatiota, tämä on viimeinen kerta pitkään aikaan yritystä. No eihän siinä niin käynyt. Nyt olemme  taas samassa tilanteessa, erä uusien suurien kysymysten. Puhuimme mm. miksi minulle ei ole tehty aukiolotutkimusta, tai mitään muutakaan isompaa tutkimusta. Tähän sain tänään vastauksen kun tietenkin soittelin Fertinolle meidän ajatuksista, tästä kirjoitan myöhemmin lisää. Aukiolotutkimuksen lisäksi keskustelimme myös tulevasta donorista, voisiko meillä olla jokin vaihdon tarpeessa? (klinikalla kyllä jokaiseen inseminaatioon meidän valitsemin kriteerein valittu donor vaihdetaan aina, siis koskaan ei ole saman sukusolujen lahjoittajan siemenet päässeet toista kertaa yrittämään onneaan) Siis kriteereiden muokkaamisesta puhuimme, kriteereistä vaihdon tarpeessa meillä mielestämme on tuo etninen alkuperä, vaihtoehtoina suomi tai tanska. Meillä se on ollut suomalainen, nyt ajatuksena vaihtaa tanskalaiseen. Mitä olette mieltä tästä ? Onko tämä turhaa venkslaamista vain tai ylenpalttista hienosäätöä? Voiko tämä vaikuttaa raskautumiseeni ?

Puhelusta Fertinovalle:

Kysäisin aukiolotutkimuksen tarpeesta, koska monille se tehdään rutiinitarkastuksena, mutta ei minulle. Hoitaja oli aluksi hyvin ymmärtäväinen meidän huolesta, josko siellä olisi vikaa. Myöhemmin kuitenkin varovasti kysyi onko mahdollista, että olisin joskus saanut sukupuolitaudin (tästäkin joskus puhuttu lääkärin kanssa, kun ensikäynnillä suunnittelimme mikä olisi meille sopivinta) Minulla ei ole koskaan ollut sukupuolitautia, vastasin. Hoitaja sitten totesi aukiolotutkimuksen 280,00€ olevan melko suuri raha laittaa vain varmistukseksi, tietysti toivoidemme mukaan toimitaan. Ainut asia tässä mietityttää johon en saanut vastausta, miksi minulle ei ole sitä tehty.... Ehkä rivien välistä pystyin kuulemaan, ei ole nähty asiaa tarpeellisena. Toisaalta hienoa ettei turhia juttuja ole tehty, turhaa rahan tuhlausta ym. Mutta silti tahtoisin kuitenkin kaikesta huolimatta tarkastaa myös putkien aukiolon. Ei se nyt enään voi venettä kaataa, ei ole se yli 5000€:kaan kaatanut meidän taloutta hitaalla ja raastavalla vuodella.... **Puolison kanssa tänään varmasti keskustelemme asiasta, uskon hänen myös haluavan minun menevän aukiolotutkimukseen. Ongelmaksi muodostuu vain ja ainoastaan aika. Kiertopäivänä 10 olisi ultra ja aukiolotutkimus.... Ja siitä noin 4päivän sisään sitten taas tampereelle inseminaatioon. Miten ihmeessä saamme vapaaksi taas kaksi päivää töistä...Tämä on se asia joka on suurin stressauksen aiheemme. Kenellekkään ei todellakaan voi sanoa minne menee, normilääkärissäkään ei nyt alvariinsa rampata... Huoh! Miten teillä? Onko aukiolotutkimus tehty ilman suurempaa syytä? Vai oletteko itse kokeneet sen tarpeelliseksi ? Jos itse olette halunneet sen, miksi ? :)

Sitten luovuttaja asiasta, kuulemma ei ole mitään hätää vaikka emme vielä ole onnistuneetkaan, kaikilla luovuttajilla on samat kriteerit ja samat tutkimukset ym. No kuitenkin toivomuksiimme kuuluu nykyään ei suomalainen, vain tanskalainen plus muut meidän toiveemme, silmien väri, pituus ja hiustenväri. :)

Saimpas kirjoitettua melko negatiivis sävytteisen tekstin näin maanantain kunniaksia... Anteeksi siitä :)

Vastauksia otan kommentteina / sähköpostiin pikkunyytti28@gmail.com aukiolotutkimus tarpeellisuudesta ja muusta :))

Harmittaa

Kun viimeinkin sain alun blogilleni, niin sivusto suljetaan..Hitsit, olisi vain alunperinkin pitänyt tehdä blogi tänne !! Jotenkin tunsin vain tämän olevan muka vaikea... Nyt vihdoin sain aikaiseksi siis tehdä uuden blogin ja jopa siirtää jo kirjoittamani tekstit tänne, muistutukseksi itselle, en saa lopettaa kirjoittamista. Olenhan kirjoittamisen aloittanut. Harmittaa eniten, että olin jo tottunut käyttämään blogiani ja muokannut siitä oman näköisen... Kuitenkin täällä pikkunyytti, uudessa blogi palvelussa vain ! :)

taukoilua

kuten meillä on ollut tapana, vuoden aikana olemme käyneet nyt 4ssä inseminaatiossa. Nyt taas eletään mukamas normielämää... eli unohdetaan kierron ajaksi,mahdollisesti myös toisen ajaksi koko vauvahaave ja jatketaan kun rahallisesti mahdollista :)) Tämän vuoden puolella kyllä ! Emme siis "luovu" mistään, vain pistämme säästöön sen verran että taas on mahdollista "kokeilla onneaan"... Pettymyksiä en tiedä kauanko jaksamme, ehkä nämä hoidot vielä joku päivä vievät meidät lähemmäksi tähtiä ! Kirjoittelen tänne kyllä, aina kun aikaa suodaan. Tekstiä tulossa mm. pohdintaa lisää, normi arkea (toivottavasti saan aikaiseksi kirjoittaa :) ) ja milloin mistäkin mitä tulee vastaan. On tämä vain niin väärin kun toisille suodaan lapsia, vaikka niitä ei haluaisikaan ja toiset saavat odottamalla odottaa.... Edelleen siis edellisen kirjoitukseni aiheet pyörii mielessä ja harmituttaa kovaa ! Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu. :) Mistä haluisitte kuulla kirjoituksia *?