-Naisparin arkea hedelmöityshoitojen kanssa-

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Tutkimuksista

Viime viikkoina mielessä on ollut taas paljon, ilman inssijännitystäkin. Ehkä enimmäkseen tutkimuksista puheltu, luettu ja koluttu koko internetti kaikenmaailman "rutiini" tarkastuksista ennen hedelmöityshoitoja. Päällimmäisenä kummastuttanut asia, josta jo aiemmassa kirjoituksessani postasin. Aukiolotutkimus, miksi EN oikeasti ole itse aiemmin sitä jo vaatinut ? Miksi olen venyttänyt asiaa vuoden, ja ajatellut lääkärini kyllä tietävän mitä tekee sekä mihin tutkimuksiin minut lähettää.

Ensinnäkin kun kävimme silloisella Ava-klinikalla nykyisellä Fertinovalla ensikäynnillä meille tarjoutui lääkäriksemme mieshenkilö, josta en sitten ensitapaamisen pitänyt. En tiedä miksi, hän jotenkin oli vähättelevä meidän halustamme perustaa perhe. Ja jotenkin yliampuva lupauksistaan meidän hoitojen suhteen. Hänelle oli itsestään selvää kirjoittaa lähete verikokeisiin, jossa sain omalla paikkakunnalla käydä. Seuraavana hän ohjasi meidät lahjasoluneuvontaan, jossa taustaamme ja perhesuhteitamme arvioitiin.... Tämän jälkeen heti ensimmäiseen inseminaatioon. Ensimmäisen suuren kolauksen jälkeen pidimme parin kuukauden tauon. Keskusteltuamme olimme päätyneet siihen tulokseen, vaihtamaan lääkäriämme, meidän kemiamme ei vain kohdanneet.

Toiseen inseminaatioon mentiinkin jo eri lääkärille, naislääkärille. Joka näin myöhemmin ajatellen on kommentoinut inseminaation jälkeen aina -> jos ei onnista, niin seuraavan kerran sama kaava millä mennään eteenpäin.....
Se hieman harmittaa, aina vain samaa, eikö mitään uutta ? Toisaalta hyvä niin, kroppani toimii, mutta miksi en silti raskaudu ?

Minulla siis on alusta saakka tehty aina luonnolliseen kiertoon, kroppani siis toimii... Mutta silti täydellisistä ajoituksista huolimatta joko munasolu ei hedelmöity tai onnistu kiinnittymään....

Mielestäni tuleva viides inseminaatio on jo niin mones hinnassa katsottuna, ettei mahdollisesti tarvittavat lisätutkimukset kyllä olisi pahasta... Jos putkissa onkin häikkää, on kaikki tähän astiset hoidot olleet yhtä tyhjän kanssa. En oikein osaa päättää mitä ajattelen, ajattelenko tämän olevan rahastusta vai oikeata uskoa minun kehooni? Että he oikeasti uskovat kehoni toimivan ja oikeasti toivovat meille raskautta ?

Pääni sisällä on sellainen myllerrys, että oksat pois... Välillä tekisi mieli vain vaihtaa klinikkaa. Ehkä se on edessä, toivon mukaan ei. Sillä olemme päätyneet aukiolotutkimukseen, jahka se saadaan ajallisesti onnistumaan sekä yhteen viimeiseen inseminaatioon. Sen jälkeen alamme todenteolla miettimään miten eteenpäin ja minne...

Tunnen sen paineen pään sisällä, onneksi sain osan pois tänne :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti