Tässä sitä nyt ollaan taas, niin sekaisin kun olla ja voi.. Miten aika kuluukaan niin kovin hitaasti?! Viikko inseminaatiosta, ja edelleen kuukautismaisia kipuja alavatsalla. Liekö huono vai hyvä. Eilen oli tunne kuin olisi vuoto alkanut, eipä tosiaan alkanut,kipuja vain ja vessassa piti tarkastaa monesti onko alkanut, vain valkovuotoa ja PALJON.
Tunne on, nyt on tärpännyt. Toisinaan taas tunne kuin turhaa olisi ollut inseminaatio ja turhaa tässä nyt jännittää. Alku viikko meni mukavasti,kuten aiemmin jo kirjoitin niin "unohdin", tai siis onnistuin pyyhimään touhun keskellä kaiken mielestä. Se piina kuitenkin alkoi ja jännitys jatkuu edelleen.. Kumpa saisi pyyhittyä ajatukset mielestä ja turhan stressin...
Lauantai meni oikein mukavasti, yhtään miettimättä tätä josjosjoskunkunkun kiinnittymistä ym. Oli niin kiireinen päivä, käytiin sukuloimassa minun puolen sukulaisilla ja puolison sisaruksen lapsia ihastellessa ! Ne pienen pienet kun olivat, nykyään jo niin isoja ja omatoimisia ! Serkkujeni luona käytiin pelailemassa aliasta sun muuta kun heidän vanhemmat olivat juhlissa, niin saimme sitten pitää peli-illan, ja serkutkin saivat vähän "myöhempään" valvoa :)
Sunnuntaina sitten heräiltiin vasta puolen päivän aikaan. Mulla oli ihan tajuton krapula. Siis ilman alkoholia sain järkyttävän krapulan, kuin olisin juonut litra tolkulla aikuistenlimuja... En kuitenkaan mitään juonut, toimin hovikuljettajana. Silti makoilin hyviä piirrettyjä katsellessa ilta 19. Kun nousin sohvalta, meinasin pyörtyä tai oksentaa... Olo oli kamala, tätä ihmeteltiin sitten yhdessä ja naureskeltiin, kuinka rankkaa on kun vanhaksi tulee :D
Tänään maanantaina mietin vielä sängyssä ollessa, pitäisikö tehdä testi. No huoh. tietenkin mä sen tein. Ja kuinka turhaan.Todella turhaan. Eihän siinä nyt mitään vielä voi näkyä. Silti en pystynyt vastustamaan kiusausta. Kuinka noloa myöntää, mutta kyllä kymmenen minuutin ajan sitä katselin ja toivoin ja toivoin että siihen tulisi edes jotain... Eipä tullut. Virallinen testipäivähän minulla on meidän hääpäivänä, 30.9. Siitä tulee joko ilon tai surun hetki. Kumpa se olisi nyt vihdoin onnistunut ja saisimme viettää ihanan iloisen hääpäivän ja mennä syömään oikein oikein hyvää ruokaa ravintolaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti