Tässä olen miettinyt, miettinyt ja ajatellut elämää eteenpäin.
Nyt ne ajatukset on aikaa saada tekstiksi saakka, tai ainakin toivottavasti saan kaiken tähän sanoiksi. Osaisinpa selittää niinkuin ajattelen.
Aloitetaan vaikkapa näin. MIKSI ?! Olen tällä viikolla kuullut oikeasti mitä kamalampia raskausuutisia entisten "luokkakavereiden" tai heidän nuorempien sisaruksien "lisääntymisestä" (kamala sana lisääntyä :D) Näin ei saisi sanoa, että ovat kamalia, mutta ne todella ovat... Kirjoittelempa muutaman esimerkin. Ensimmäisenä mut sai itkemään siskoni, tiistaina jolloin olin tehnyt aamulla negatestin ja kuukautiset alkoivat päivällä. Sisko kertoi miten hänen luokkalaisensa oli juuri synnyttänyt vajaa viikko sitten "ei terveen" tyttö vauvan. Syy tähän niinkin ihana kuin alko+lääkkeet KOKO raskauden ajan. Lapsi tietenkin heti huostaanottoon ym. ja jee elämä tällä suuren suurella tulevaisuuden lupaus tytöllä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut, alkoa alkoa alkoa ja kaikkea millä nuppi menee sekaisin, edes hetkeksi. HITTO että mulla rupesi veri kiehumaan, halusin niin hakata päätäni seinään ja kysyinkin myöhemmin illalla yksin ollessa itseltäni "minkä h*lvetin takia minä ja rakkaani emme saa lasta edes hoidoissa käymällä, vaikka tuollaiset välinpitämättömät pamahtaa vahingossa paksuksi tuosta vaan,pitäisikö itsekin pistää elämä niin surkeaksi ettei varmasti mikään olisi lapselle hyväksi, niin ehkä itsekin raskautuisin". No näin on varmasti myös moni heteropariskunta ajatellut. Toisilla on OIKEASTI elämä "täydellistä" lapsen tuloa varten, työt, rutiinit ym. Mutta silti ei heille suoda lasta, kun taas ihmiset joilla ei välttämättä ole edes kattoa pään päällä viikon päästä ja silti heille suodaan pieni nyytti. MIKSI?
Toinen tapaus josta kuulin torstaina oli tuttavani veli, joka oli tullut isäksi, mutta kuuli tästä lapsestaan vasta tytön ollessa muutaman kuukauden ikäinen, ns kaikki muut tiesi mutta kukaan ei viitsinyt sitten "infota" isää, "pian saat alkaa pistää rahaa mun tilille"-tyylillä. Tämä äiti kun vaatii isyydentunnistamista nyt, ja on sanonut suoraan, vain siksi jotta lapsella olisi vaippoja. AJATELKAA !!!!!!! Miten jotkut vaan voivat oikeasti näin surullisella tavalla leikkiä, pelata lapsella, pitää lasta pelinappulana, vain siksi että itse saisi rahaa ?! Herranje! Jos minä olisin raskaana, olisin niin 100% varma, että en millään riskeeraisi tämän pienenpienen henkeä !!!
Sanonut sitten näihin "ihaniin" lapsi uutisiin "Kyllä karma tulee vastaan, kyllä joskus harmittaa vielä" Niinkuin uskon, uskon että tätä nuorta naista harmittaa vielä joku päivä, meni ja "pilasi" yhden pienen tytön elämän. Ehkä joku päivä hän miettii mitä olisi kannattanut tehdä toisin. Voin vain kuvitella MILTÄ tästä tytöstä (toivottavasti hänen elämänsä jatkuu vielä PITKÄÄN, ja saa onnellisen, rakastavan perheen) tuntuu jos/kun ymmärtää ja kuulee miten välinpitämän hänen biologinen äitinsä oli kun ei välittänyt hänestä,miksi äiti ei minua halunnu-olo.
Itselläni on "melko" vaikea suhde isääni, on hyviä ja pahoja muistoja hänestä. Isä ei pienenä ollut läsnä juurikaan, silloin kun hän oli se oli riitaa tai väkivaltaa. Ehkä tästä kaikesta ne huonot muistot ovat jääneet päällimmäisenä mieleen. Näistä monesti olemme puhuneet näin aikuisempana. Kuitenkin nykyään välit isääni ovat läheiset, näemme viikoittain, puhumme melkein kaikesta avoimesti ja tulemme juttuun. Isä kun muuttui heti "hillitymmäksi" vanhempieni eron jälkeen. Isä ei enään hakannut. (ihana sanoa tämä, EI enään).... Huojentavaa sanoa tämä ääneen, tai siis kirjoittaa tästä. Puoliso, äitini ja siskoni ovat ne ihmiset jotka tietävät, muutama sukulainen sillain kautta rantain. Mutta joo, joskus jos olisin osannut asioista avautua enemmän olisi minulla varmasti ollut helpompi nuoruus. Kuitenkin tämä on ollutta ja mennyttä, tästä ehkä vielä joskus lisää, jos tekee mieli aiheesta kirjoittaa :)
Koko kirjoitukseni kuitenkin on nyt pointtina siitä,MIKSI? Tämä kysymys on varmasti monen monen huulilla, ja ehkäpä juuri siksi, että toisille vain on vaikeampi saada perheenlisäystä kuin toisille. Ja kun itse sitä perhettä toivoo ja siitä haaveilee niin se sattuu. Se todella satuttaa kuulla mitä jotkut ihan oikeasti ovat valmiita tekemään oman hyvänolon vuoksi. Minä olen valmis luopumaan melkein mistä vain. Minä olen valmis "anomaan" vaikka kuinka suuren lainan JOS vain voisin olla varma että se kannattaisi ! Miksi minä joudun maksamaan siitä, että saisin perheen ? Välillä tuntuu, että minua ja puolisoani rankaistaan! Mutta mistä? Siitäkö että olemme lesboja? Olemme naispari, joka välillä tuntuu täällä Suomessa olevan rikos, siitä joutuu tilille ! Muutenkin se harmituttaa, me maksamme hoidoista, toiset saa TAHTOMATTAAN lapsen ilmaiseksi....
No ehkä parempi lopettaa, ja pohtia lisää taas kun tulee se suuuuuuri paha olo joka PITÄÄ purkaa, tänne tietenkin :)) Jätäthän puumerkin, minua kiinnostaa kuinka moni lukee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti