Se tunne kun monen vuoden ajan olet toivonut pientä nyyttiä. Se tunne kun kaikki alkaa mennä eteenpäin VAUHDILLA.
Se oli marraskuu -12, oli ensimmäinen käynti Tampereen Ava-klinikalle (nykyään Fertinova) . Tämä tapahtui alku marraskuusta, ennen joulukuuta olimmekin jo käyneet tuolla ensikäynnillä, lahjasoluneuvonnassa ja antaneet toiveemme luovuttajan ominaisuuksista. Joulukuussa -12 tehtiin meidän ensimmäinen inseminaatio. Niin korkealla, mutta niin nopeasti tultiin rytinällä alas...Ei onnnistunut, ja minä hölmö kun olin ihan varma. Meillä tehdän hoidot ihan luonnolliseen kiertoon.
Seuraava inseminaatio oli ajoitettu helmikuulle (rahallisista syistä), samalla kaavalla ja ei tulosta.
Kolmas kerta (toden sanoo), ei sanonut tuokaan meille mitään, tulosta ei tullut ennen kesääkään. Epätoivo alkoi hiipiä ja kutittelee edelleen selkään, mitä jos?! Kesä meni kivoissa merkeissä, välillä harmiteltiin ettei meille koskaan suoda omaa pienen pientä. Matkalla on tullut seurattua, jos jonkin sortin blogeja aiheeseen viitaten... vauvakuumeilusta odotus-blogeihin ja harmiteltua.... Kun ensikerran yritimme, löysin superihanan blogin, kertoi äideistä, joilla ensimmäinen inseminaatio samoihin aikoihin meidän kanssa, heillä onnistui, meillä ei. Nyt heillä on se ihana pieni sylissä! ONNITTELUT jos tänne eksytte :)
Tässä siis hieman pohjaa meidän tarinan alulle. Kunpa ei tarvitsisi koko elämää odottaa :) Anteeksi, mikäli kirjoitin epäselvästi / et ymmärtänyt jotain :)
Saa laittaa kommentteja: pikkunyytti28@gmail.com
-Tämä siis elämäni ensimmäinen blogi-kirjoitus, joten vinkkejä ja aiheita otetaan vastaan :)
~kerttu~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti